Käykäähän FB-sivuilla kommentoimassa, mitä asioita haluisitte minun täällä käsittelevän. Ensi viikon aion kuvittaa ja videoita omasta harjoittelustani ja syömisistä yleisön pyynnöstä.

—

Viime viikolla käytiin Rovaniemellä Mastersien Painonnoston MM-kilpailut. Kilpailuun osallistui 520 nostajaa useasta eri maasta. Mukana oli myös neljä kappaletta omia valmennettaviani.

Olen valmentanut jo jonkin aikaa nostajia, jotka ovat käyneet kansainvälisissä kilpailuissa, mutta ensimmäistä kertaa olin itse huoltamassa. En ollut asiaa edes ennen ajatellut. Pauliinan SM-kilpailut ovat aina olleet kanssani samaan aikaan. Tatun voimanoston MM:ssä pidin itse kisataukoa ja vastuu oli maajoukkuevalmentajilla. Samalla tavalla asiat ovat edennees Tuomaksen kanssa ja Pauliinan EMssä.

On aivan eri asia huoltaa kilpailussa, jossa sijouttukseen ei vaikuta omat nostot. Tällä tarkoitan sitä, useassa kansallisessa kilpailussa nostajia on vähän, jolloin sijoutukset ratkeavat lähes aloituspainoista. Tiukassa kilpailutilanteessa nostaja tulee tuntea hyvin. Kaikilla meistä on erilaiset  vahvuudet ja heikkoudet, ja niistä tulee olla selvillä.

—

Olen kilpailut jo suhteellisen paljon yhdessä Lauran ja Karkin kanssa. Ystäväni tietävät kenestä puhuvat ja kiinnostuneet voivat bongata heidän  tuloslistoilta. Tiedän jo hyvin tarkkaan sen, mikä ero on lämmittelynostoilla ja kisanostoilla. Yllättäväksi asian teki itselleni se, miten fyysisesti ja henkisesti rankkaa oli olla vastuussa näistä nostajista isommissa kilpailuissa. Päämääräämättömissä välikilpailuissa paine, joka valmentajaan kohdistuu ei ollut läheskään niin suuri, mitä nyt, kun edessä oli se matkan maali, jonka eteen olimme tehneet töitä.

Se ehkä erottikin sen paine-eron, joka oli huoltaessani Tarja Ahoa ensin lauantaina. En tiennyt hänen nostotaustoistaan, kun ne kerrat kun sattumalta olimme törmänneet. Valinnat oli helppo tehdä sen mukaan, miltä nostot näytti. Toisin oli omien nostajieni kanssa. Omalla tavallaan Lauran urakka oli helpompi, sillä omilla nostoilla hän voitti kultaa, venymistä ei sinäänsä tarvittu. Oli kuitenkin hienoa huomata, että lavalla ei tapahtunut yhtään niin sanottua jäätymistä, vaan nostovarmuus oli alkanut tällä voimistelijatytöllä parantumaan. Toisella valmennettavistani oli takana erittäin vaikeat reeniviikot. Pitkään käydyn keskustelun jälkeen sain hänet suostuteltua nostamaan ja paine siitä, että olin tehnyt oikein nakutti takaraivossa. Mitä jos se kunto ei löydykään siellä lavalla? Mitä jos olinkin vain väärässä ja taannoiset oireet olivat ylikunnosta. Lavalla nähtiin kuitenkin sellaista työskentelyä, jota en ollut aikoihin hänellä nähnyt. Mahtavia suorituksia teknisesti tempauksessa. Sääli, että ylöstyöntöpummit tekivät huikeasti päivästä hänen mielestään vain keskinkertaisen. Kuitenkin kaulaan ripustettiin MM-hopeaa.

En ole hetkeen ollut henkisesti niin väsynyt, mitä kisan jälkeen olin. Istuin tippalinssissä katsomassa palkintojen jakoa, ja tuntui että pyörryn. Olin aivan loppu. Seuratoverini totesivatkin kisaviikolla, että elän hirveän tunteella valmennettavieni nostoja. Ja ehkä niin teenkin… Saan jopa enemmän kiksejä heidän onnistumisistaan kuin omistani. Valmentaminen on myös omalla tavallaan ahdistavaa, sillä et voi olla tilanteen herra, vaan sinun tulee luottaa siihen toiseen persoonaan.

6 päivän tauon jälkeen vuorossa olivat miehet. Hauskinta näissä meidän pojissa oli se, että molempien lämmitelyt olivat kamalimpia aikoihin. Laitoin molemmat herrat lavalle ensimmäiseen nostoon pelonsekaisin tuntein. Terveiset vaan Tiaisen Mikalle ja Tannisen Petelle. Nyt tiedän miltä teistä tuntuu heittää se neiti Vuohijoki lavalle, joka ei vain osaa lämmittelyissä nostaa rentoja nostoja. EM-kilpailuissa viimeksi pummasin 3 lämpöä, kaksi nostoa lavalla ja viimeisellä sitten tulos. Saisin sydänkohtauksen itse.

Kun oma nostovuoro on käsillä ja jos muutoksia haluaa tehdä, on huoltajalla 30s aikaa tehdä muutoksia. Tuntuu pitkältä ajalta, mutta päätös siitä, millä raudalla edetään, voisi ottaa muutaman minuutin. Mutta se on mahdotonta. Pitää vain luottaa itseensä.

Onneksi mukanani oli monessa keitetty Sami. Miesten huoltaminen on tietyllä tavalla vaikeampaa, sillä en osaa suhtautua heidän voimavaroihinsa aivan samoin kuin naisten. Tunnen tietenkin heidän kehonsa teot paremmin. Hyvinhän se viikko siis lopulta meni. Kuitenkin tajusin sen, miten tärkeää minulle on se, että ihmiset ympärilläni onnistuvat. Heidän onnistumisensa luo vastaavanlaisen onnen tunteen kuin tehdessä omia hyviä suorituksia.

Valmentaminen. Se on asia, jonka avulla tulen loppuelämäni saamaan onnentunteita urheilusta. Kiitos kaikille teille kisassa mukana olleille, että olen saanut olla mukananne tekemässä tätä. Ja kiitos myös Tarjalle kisanjälkeisistä kauniista sanoista. Vaikka olenkin nyt kaksi päivää vain nukkunut (en voi ymmärtää miten voin mennä niin poikki talkootöistä ja huoltamisesta), en kyllä vaihtaisi päivääkään viime viikosta pois! Matka jatkuu meidän porukantoimesta kohti Painonnoston SMiä, Helsinki Showdownia (kyllä, ensimmäistä kertaa pääsee ihan valmentajana Crossfit-kilpailuihin), Thaimaan leiriä ja painonnoston EM-kilpailuja.

Emman kysyessä mistä saan virtaa, kuuluu vastaus: teistä.

 

xoxoxo

Anni