Ennen kuin kuvittelet minun olevan läskikammoinen ylipainosten ihmisten vihaaja, lue teksti loppuun. 

Herkku päivässä pitää lääkärin loitolla. (kuva Anni Vuohijoki / Canon)

Mitä lihavuus on?

Ylipaino, lihavuus, obesiteetti. Lihavuus tarkoittaa normaalia suurempaa kehon rasvakudoksen määrää. Tällöin pelkästään painoindeksiä tarkkailemalla ei voida määrittää ihmistä lihavaksi. Lihavuus on globaali ongelma ja lihavuuden katsotaan aiheuttaneen 3,4 miljoonaa kuolemaa ja vähentäneen eliniän ennustetta 4%, lyhentäen arviolta kaksi elinvuotta normaalipainoiseen verrattuna. Kehittyvissä maissa taasen lihavuus korreloi pidempää ikää, koska nälänhätä ja sairaudet riuduttavat muita. Lihavuus on siis hyvinvointivaltioiden ongelma.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4386197/

Lihavuuden on todettu lisäävän naisten riskiä sairastua paksusuolen ja peräsuolen syöpään jo nuorella iällä ja kauttaaltaan lihavuuden on todettu olevan yhteydessä monen eri syöpätyypin kanssa. Kun puhutaan lihavuuden lisäävän riskiä, tarkoitetaan sitä, että ylipainoisten keskuudessa esiintyy sairautta enemmän kuin normaalipainoisten keskuudessa. Ajatellaan tätä tupakoinnin kautta. Kaikilla tupakointi ei aiheuta syöpää. Mutta 100 tupakoivan ihmisen joukossa on enemmän keuhkosyöpätapauksia kuin 100 tupakoimattoman ihmisen joukossa. Tupakointi siis edesauttaa keuhkosyövän puhkeamista. Sama nähdään lihavuudessa ja sen aiheuttamissa sairauksissa. Ylipainoisilla ihmisillä ei kaikilla ole diabetesta, mutta riski sairastua on moninkertainen normaalipainoisiin verrattuna. 

Väännetään vielä kerran rautalangasta. Kaikki ylinopeutta ajavat ihmiset eivät kuole liikenneonnettomuudessa. Osa kuolee liikenteessä jo alinopeuksilla, mutta todennäköisyys selvitä esimerkiksi perään ajosta on huomattavasti suurempi, jos ajat kolarin 80 km/h 160 km/h sijaan. Kyseessä on siis valinta, jonka ihminen tekee oman elämänlaadun eteen. Lihavuus ei estä onnellista elämää, lihavuus ei estä nauttimasta elämästä ja lihavuus ei estä ihmistä olemasta ahkera, kaunis, tunnollinen, haluttu tai seksikäs. 

Lihavuus ja liikunta

Kohonnut kehon rasvaprosentti lisää elimistön insuliiniresistiivisyyttä ollen osatekijänä tyypin 2 diabeteksen puhkeamisessa. Kansankielisesti; lisääntynyt rasvakudos varastaa energiaa lihaksilta, kasvattaen rasvakerrosta entuudestaan ja tukehduttaen lihaksiston. Ylipainoisilla, varsinkin naisilla, nähdään kuitenkin korkeiden insuliinitasojen nostamaa lihasmassan kasvua, mutta lihas ei ole laadultaan yhtä tehokas eli vahva. Tästä syystä aktiivisen ihmisen ylipaino ei ole terveydelle niin haitallista kuin ihmisen, joka ei ole aktiivinen. Ylipainoon yhdistettäessä liikkumattomuudella saadaan haitat maksimoitua. 

 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3723704

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5421125

Hyvä ja terveellinen voivat tarkoittaa samaa asiaa. Kyse on aina valinnasta. (Kuva Anni Vuohijoki / Canon)

Liikunnan vaikutuksesta ylipainoon on kiistelty paljon ja ruokavalion ylläpidosta on tehty tärkeämpi tekijä. Kuitenkin lihasten käyttö lisää energiankulutusta myös harjoittelun jälkeen. Harjoittelu stimuloi myokiinien eritystä ja lisää insuliiniherkkyyttä. Lihasten liike vaimentaa myös mesenkymaalisten kantasolujen adipogeneesiä. Luuston lihasmassan lisääntyminen voi siis vaikuttaa myös suoraan rasvapitoisuuden vähenemiseen, jolloin jo matalassa rasvaprosentissa olevien henkilöiden on helpompi ylläpitää rasvattomuutta. Kirjoitin tästä jo edellisessä blogissani, jossa totesin terveellisten rasvaprosenttirajojen olevan enemmän kiinni yksilön omasta tilasta sekä siitä miten rasvattomuuteen ollaan päädytty. Riittävän rauhallinen rasvattomuuden väheneminen on perusedellytys kehon uuden painon ja aineenvaihdunnan adaptaatioon. 

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5421125/

Jo valmiiksi hoikan ja aktiivisen ihmisen on helpompi pudottaa rasvamassaa. Samin pudotus lisäsi lihasmassaa 100 g rasvaprosentin pudotessa 15 %:sta 9 %:iin painon pudotessa 5 kiloa.

Miksi toiset ovat lihavampia?

Lihavuuden syyt ovat hyvin usein moninaisia. Nyky-yhteiskunta leimaa lihavuuden laiskuudeksi, jossa omasta kehostaan ei haluta pitää huolta. Monella ongelmien ydin ei ole kuitenkaan lihavuus vaan se on seurausta jo vuosia jatkuneesta oman elämän laiminlyönnistä. Lihavuudessa on kyse aina elimistön epätasapainosta. Ravitsemus on yksi osa tätä epätasapainoa, jossa tekemällä jatkuvasti liian energiarikkaita valintoja saamme aikaan energiaepätasapainon, josta muodostuu ylimääräistä rasvaa. Ruuan rajoittamisen sijaan voimme lisätä liikuntaa ja saada energiatasapainon saavutettua myös näin.

Lihavuuteen liittyy myös paljon muuta. Erilaiset hormonaaliset ongelmat, jatkuva stressi, istuva työ sekä lapsuuden / kehitysajan painonpudotukset aiheuttavat vääristynyttä suhtautumista painoon ja ravintoon. Kehopositiivisuuden lähettiläitä kuunnellessa tämä edellä mainittu asia tulee esiin: lukuisat jo lapsena aloitetut dieetit ovat saaneet aikaan tilan, jossa painonpudottaminen ei ole enää mielekäs vaihtoehto, ja nyt on aika todeta olevansa tyytyväinen siihen, mitä on saavuttanut. Totuus on kuitenkin se, että toimiva keho ei tarvitse suuria rasvakerroksia, vaan funktionaalinen ihmiskeho toimii parhaiten tasapainotilassa. 

Lihavuuteen vaikuttavat monet tekijät. Ympäristö, genetiikka, kokemukset, hormonaalinen sääntely sekä sairaudet ovat osittaisia tekijöitä siihen, millainen aineenvaihdunta henkilölle muodostuu. Kuitenkin liiallinen paino tulee energiatasapainon vääristymästä eli siitä, että elimistö saa enemmän ravintoa kuin kuluttaa. Se millainen tasapaino on, riippuu tosiaan monesta tekijästä. Vain harvassa tapauksessa on kyseessä elimistöllinen häiriö, jossa keho ei kuluta rasvaa vaan kerää sitä. 

Valmentajana minun vastuuni nuorista on suuri. Omalla käytökselläni ja asenteillani olen heidän ympäristönsä, joka muokkaa heistä sellaisia ihmisiä, joita he ovat aikuisina. Meillä aikuisilla on vastuu katsoa peiliin ja kysyä, eiväthän minun valintani ja mielipiteeni vahingoita ympärilläni olevia? Kuvassa Jannike, joka toivottavasti vielä joskus on huomattavasti minua vahvempi – niin fyysisesti kuin henkisestikin. (Kuva Juho Murtonen)

Kun lapselle opetetaan vääristynyt suhtautuminen ruokailuun, aiheutetaan ongelmia koko loppuelämäksi. Ruokailun ei tule olla palkinto, ei kiristyksen kohde, mutta toisaalta ravinnon tarkkailuun sekä laihuuden ihannointiin ei tule panostaa nuorena (eikä kyllä aikuisenakaan).  Edes ylipainoiselle lapselle ei suositella laihduttamista vaan lasten ja nuorten painonpudottaminen tulee aina rakentua ruokavalion siistimiseen, liikunnan lisäämiseen ja ravitsemuskasvatukseen. Tämä tarkoittaa monipuolista ravitsemusta sekä opettelua nauttimaan hyvästä ravintorikkaasta ruuasta. 

Kehopositiivisuus tulee siirtää lapsille

Kehopositiivisuus ja itsensä rakastaminen ovat tärkeä osa lasten ja nuorten terveellisten elämäntapojen hyväksyntää.

Jos et kykene rakastamaan itseäsi, miten kuvittelet muiden osaavan sen tehdä? Kehopositiivisuus ei tee lihavuutta yhtään terveellisemmäksi, mutta sen avulla suhtautuminen kehoon on armollisempaa, jolloin terveellisten valintojen tekeminen on helpompaa. Käytetään esimerkkiä. Rakastat äitiäsi, lastasi ja läheisiäsi paljon. Toivot heille pitkän ja terveellisen elämän. Sinun tulisi rakastaa myös itseäsi niin paljon, ettet halua vahingoittaa kehoasi tieten tahtoen. Se tarkoittaa siis valintoja myös oman terveytesi eteen. Kehopositiivisuudessakin tulisi siis muistaa, että rasvamakkaroiden heiluttaminen Youtubessa ei tee siitä yhtään sen terveellisempää. Mielenosoituksellinen lihavuuden ihannointi ei tee siitä sen parempaa ratkaisua, mutta itseinhoa tai arvostelua ei tule kenenkään sietää. Lihavuuden vuoksi ketään ei tule tuomita tai arvostella, sillä ylipaino on aina henkilökohtainen asia, kuten terveytesikin. Käytän taas vertauskuvaa. Jos tupakoit ja sairastut keuhkosyöpään, et todennäköisesti toivo kaikkien muidenkin tupakoivien joutuvan kohtaamaan samoja ongelmia kuin sinä olet kohdannut. Miksi siis haluaisit kaikkien voivan vapaasti olla ylipainoisia, jos vaihtoehtoina olisi todennäköisesti pidempi ja terveellisempi elämä?

Uskalla olla sinä. Uskalla katsoa itseäsi ja olla ylpeä siitä mitä sinusta on tullut tai miksi olet tulossa. Ole ylpeä itsestäsi siinä hetkessä. (Kuva Anni Vuohijoki / Canon)

Kehopositiivisuus on avain onnistuneeseen ravitsemukseen.

Vuosia kestänyt ylipaino ja sairaalloinen lihavuus ovat pitkään jatkuneita tiloja, joissa vuosien aikana kehittyneet ongelmat eivät katoa laihdutuskuureilla. Nurinkurista on todeta, että laihduttaminen sopii nimenomaan muutaman kilon nipistämiseen, mutta kymmenien kilojen liikapaino vaatii elintapamuutoksia. Laihduttaminen on jo valmiiksi hoikille ja lihaksikkaille helppoa, mutta sairaalloisen ylipainoisilla ihmisillä pelkkä laihduttaminen ei tule tuomaan haluttua lopputulosta. 

Katsottaessa PTH:n asiakaskuntaa voidaan todeta useiden ylipainoisten olevan monisairaita ja ongelmien laajoja. Tällöin painonpudotus on vasta pisara meressä, sillä ihmistä tulee rakentaa kokonaisuutena. Kun mukaan yhdistyy väsymys, stressi ja masennus on ruokailutottumusten muuttaminen raskasta. Varsinkin jos ruokailusta tuleva mielihyvä saattaa olla henkilölle ainoa hyvänolon tunne päivän aikana, on tämän tekijän rajoittamista vaikea poistaa. Kun taustalla on uniapneaa (liittyy vahvasti ylipainoon) on liikunnan ajattelukin jo liikaa. Liikunnalla en tarkoita 10 kertaa viikossa tapahtuvaa hyperaktiivisuutta vaan esimerkiksi pyörälenkkejä töihin ja arkiaktiivisuuden lisäämistä. Liikunta on harrastus, jonka tulee antaa tavalliselle ihmiselle enemmän kuin ottaa. Harrastus voi olla vaikka musiikkiharrastus, kunhan se lisää aktiivisuutta.

Jos ihmisen omakuva on jo alun alkaen vääristynyt, erilaisilla laihdutuskuureilla emme tule saavuttamaan muuta kuin syömishäiriöitä ja entuudestaan vääristyneen ravitsemuksen kieroutumaa. Kehopositiivisuus on ensimmäinen ja tärkein askel ihmisen tämän hetkisessä onnessa. Jos suhtaudumme positiivisesti kehomme muutoksiin, osaamme huolehtia itsestämme. Kehopositiivisuus on sitä, että voimme käyttää sellaisia vaatteita, jotka omasta mielestämme ovat kauniita pelkäämättä, miltä me näytämme. Kehopositiivisuus on sitä, että olemme 365 päivää vuorokaudessa rantakunnossa (tämä ei tarkoita sixpäkkiä vaan itsensä hyväksyntää) ja kehopositiivisuus on sitä, että voimme maata alasti kumppanimme vieressä tuntematta häpeää siitä, miltä näytämme. Kehopositiivisuus on itsensä ja omien valintojen kantamista ylpeästi ilman häpeää. Kehopositiivisuus ei mielestäni kuitenkaan voi olla ylipainon ihannointia saatikka ylipainon aiheuttamien terveyshaittojen vähättelyä. Kehopositiivisuus ei ole vain muodokkaiden ihmisten asia, vaan se koskee jokaista ihmistä.

Ruoka, alkoholi ja SoMe

Nämä kaikki kolme ovat dopamiinia vapauttavia toimintoja (samoin tupakointi ja huumeet/päihteet), mikä aiheuttaa mielihyvää. Myös liikuntamuodot voivat tehdä tätä ja alustavien tutkimuksien mukaan dopamiinivälitteinen harjoittelu tukee urheilullista elämäntapaa. Eri ihmiset kokevat liikunnan eri tavoin (riippuen kehon omista välittäjäainesuhteista), jolloin mielekästä liikuntaa voi joutua etsimään.

Ruokailulla, alkoholilla, SoMella ja päihteillä ylipäätään on usein palkitseva suhde. Raskas työviikko päätetään perjantaipulloon, hyvin menneen tenttirupeaman jälkeen tilataan pizzat ja Instagramin tykkäysten määrä on meille tärkeämpää, kuin postiluukusta tulevien joulukorttien lähettäjät.  Samaa suhtautumista näemme liikunnasta, jokseenkin se on monille rangaistus. Kun ruokailu repsahtaa, rankaisemme itseämme aamulenkeillä ja HIIT-reeneillä synnyttäen kepin ja karkin noidankehän. Haemme hyväksyntää ja hyvää oloa muualta, jos emme sitä arjessamme koe. Todellisuutemme on vääristynyt nopeisiin suhteisiin, viestintään ja unohdamme kiireessä luoda luottamussuhteita, jotka voisivat edesauttaa oman kehopositiivisuutemme rakentamiseen. 

En halua olla tekopyhä. Minäkin palkitsen itseäni toisinaan ruualla, juomalla synnyttäen taas vääränlaisia asenteita päähäni. Mansikkamargarita maistui hyvältä Miamin illassa. (Kuva Anni Vuohijoki / Canon)

”Jos huomaat laskevasi kaloreiden määrää isäsi 50-vuotisjuhlissa, sinulla on ongelma. Jos et huomaa lihoneesi 10 kiloa vuodessa, sinulla on ongelma. Jos et kykene olla ilman puhelinta 24 h, sinulla on ongelma. Mikään näistä tekijöistä ei ole läpensä paha. Tarvitsemme ruokaa, some on hyvä markkina- ja yhteydenpitoväline ja hyvä ruoka ilahduttaa ketä tahansa, mutta kun yksittäinen asia ottaa elämästämme vallan, astumme ongelmiin.” 

Elämäni vaikempia kuvauksia oli kesällä teetätetty Yvetten uimapuku-kuvat yhdessä Petri Mastin kanssa. Minua pelotti, hävetti ja mietitytti, voinko minä esiintyä uimakuvissa. Kyse on ainoastaan vääristyneestä illuusiosta, jonka olen itselleni luonut. (Kuva Petri Mast)

Some-maailma vääristää kaiken. Filttereiden ja koiran korvien keskellä saamme synnytettyä valoja ja varjoja luoden kuvan voimakkaasta ja lihaksikkaasta vartalosta. Esitämme ulospäin jotain sellaista, mitä emme oikeasti ole. Tämä on synnyttänyt vastavuoroisuutena lihavuuden rohkean esittelyn. Harmi vain, että lihavuudesta eikä syömishäiriöstä tule terveellisempää katsoimme sitä sitten filtterin läpi tai ilman. Olemme kaikki erilaisia, mutta sosiaalinen media maalaa vahvasti oman kuvansa meidän kokemastamme kauneudesta. Nyt vallalla oleva kurvikkuus ajaa luonnostaan hoikat, rinnattomat kapealantioset naiset kysymään itseltään, olenko minä kaunis? Heidät kehopositiivisuus-kampanja on unohtanut, sillä laihoilla ihmisillä ei ole oikeutta surkutella omaa tilaansa. 

Minä – kehonegatiivikko

Minä en ole kehopositiivinen ihminen. Nuorena kehityin nopeammin kuin muut ja olin omasta mielestäni lihava (olin pieni mutta kurvikas). Painoluokkaurheilu ajoi kokeilemaan kaikki kieltodieetit ja aiheutti suuren inhotuksen omaan kehoon. Mielenkiintoista on, että liian kurvikkaasta muuttui liian lihava, nykyään olen liian lihaksikas ja liian lauta.  Kehopositiivisuus on parhaimmillaan sitä, että näen kehossani sen työn, mihin se on tehty. Äitiyden aiheuttamien muutosten tulee olla ihania, ei kammoksuttavia! Keho on tehnyt työtä ja synnyttänyt pienen ihmeen. Minun kehoni on tehty nostamaan rautaa ja olemaan vahva. Minun tulee katsoa sitä ylpeänä, ei häpeillen. 

Hanna Rantalan saadessa lopulta oma syömiseni kuriin olen edelleenkin välillä epätoivoinen. Näen oman kehoni aina vääränlaisena, vaikka verratessa kuvaani 30-vuotiaana ja 20-vuotiaana olen elämäni parhaassa kunnossa. Minä olen oman kehoni suurin negaatio. Tiedostan ongelmani ja koska olen kohdannut nämä itkunsekaiset syömiset osaan kunnioittaa itseäni, pakottaa katsomaan peiliin ja sanomaan, olen kaunis. Jos en kykene näkemään itseäni kauniina, en pysty näkemään muitakaan. 

Kehopositiivisuus on terve ilmiö, joka on ymmärretty väärin. Kehopositiivisuus kuuluu kaikille ja se on osana onnellista elämää. Ja vain me itse voimme määrittää, mikä elämästämme tekee onnellisen. 

xoxo

Anni

Minä olen minä. Ja se riittää – Pasi Koivunen. (Kuva Petri Mast)

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4586450/   http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo94040.pdf

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4621077/

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3005642/

Similar Posts