”Sori mutta mä en voi syödä gluteenia”, totesi ystäväni käydessään kylässä. Ihmettelin sillä en ollut tiennyt, että hänellä on keliakia. ”Ei mulla oikeestaan olekaan, mutta mun suolisto ei tykkää gluteenista.” Hän ei myöskään nauttinut maitotuotteita, koska nekään eivät sopineet hänen vatsalleen. Paistoin siis banaaniletut kookosvoissa ja pesin pannun välissä, ettei hänen ruokansa sotkeentuisi meidän, normaalivoissa paistettuun. Kävimme seuraavana sunnuntaina brunssilla. Vastaleivotut croisantit eivät olleet ruuansulatuksellisesti ongelma, mutta kahvi piti saada soijamaidolla.
Monien mielestä painoluokkaurheilu tyrkyttää ihmisille syömishäiriöitä, mutta olen asiasta toista mieltä. Kävin pitkän keskustelun entisen tanssijan ja voimistelijan kanssa ruokakulttuurista, ja tuntui kuinka heidän molempien ruokatavat ja tottumukset olivat tasoittuneet voimailun myötä. Ravinnontarve lajissa, jossa mitataan suoritustehoa on suoraan suhteessa menestykseen. Jos syöt hyvin ja oikein, teet kovempaa tulosta. Jos kehosi on säästöliekillä, se kerää rasvaa ja stressaantuu, etkä pysty parhaimpaan. Pohdimme pitkään myös sitä, että naisena painonvaihtelut ja nesteturvotukset ovat yleisempiä, mutta lajiharjoittelussa turvotus yleensä takaa hyvät kyykkytreenit. Mitä se terveellinen painoluokkaurheilu vaatii, on tukijoukko, joka osaa auttaa ruokailussa. Se voi olla salikaveri, valmentaja, seuratuttu tai vanhempi nostaja, joka oikeasti ymmärtää lajista. Painonnostossa ja voimanostossa vaikeuden tuo vielä se, että on aivan eri asia pudottaa painoa, jos olet nainen.
Olen ohjannut omat valmennettavani suoraan muualle ravintovalmennuksen piiriin, vaikka väitän tietäväni itsekin hyvin paljon painonpudottamisesta, mitä tulee painoluokkaurheiluun. Syy on siinä, että suurimmalla osalla ihmisistä on uskomuksia ruuasta, jotka eivät ole enää millään tavalla biologisesti ja fysiologisesti perusteltavissa, mutta joihin vastaus on aina:
”Minun suolistoni nyt vain toimii niin” tai ”Me ollaan kaikki yksilöitä”.
- Näinhän se menee. Jos et ole paleodietillä, syöt siis sokeria karkkia ja donitsia. Kriittinen medialukutaito on kadonnut ihmisiltä nykyään kokonaan.
Missä vaiheessa ravinnosta ja ruokailusta tuli näin hienoa? Miten voi olla, että ruisleivästä ja perunasta tuli maailman suurin paha heti ydinaseiden jälkeen ja viljaa ei saisi syödä ollenkaan? Ihminen on sekasyöjä, jonka proteiinien käyttö on aikaansaanut aivojen kasvun sillä yhdessä proteiinin ja rasvan kanssa aivomme ovat kehittyneet niin suuriksi, että voimme surutta kuluttaa ne miettiessä, tuleeko banaanista selluliittiä vai ei.
En jaksa edes puuttua ulkomaailman (minun ulkomaailmani on ei-urheiluihmiset) ravintoon, sillä se on niin pitkä suo käveltävänä, että mieluiten kulutan aikani syöden kaurapuuroa.
Muistan ensimmäisen painonpudotukseni hyvin. Olin 17-vuotta, kävin salilla ja pelasin jalkapalloa Pallo-Iiroissa. Kehityin muutenkin aikaisin, joten aineenvaihduntani hidastui enkä kyennyt syömään joka reenin jälkeen 20 vanukasta. (kyllä, PikNPay oli mukavasti matkalla, ja sieltä sai lavallisen vanukkaita). Googlettelin hetken ja hypähdin sairaaladiettiin, jossa syötiin kaloreiltaan todella niukkaa ruokaa. Samalla reenasin voimaa, kävin viisi kertaa viikossa lenkillä ja pelasin jalkapalloa. Laihduin. Jälkeen päin kuvia katsoessa poltin siis lihakseni ja painoni putosi.
Tämän jälkeen alkoi aktiivinen voimanostoaikani ja oli aika hypätä kunnolla lihastyön pariin. Ensimmäinen shokki oli siinä, että painoni nousi huimasti, koska lihas otti painetta ja söin hyvin. Onneksi silloinen painoluokkani oli 67,5 kiloa, joka sopi minulle hyvin. Painoin aina 66-70kilon välissä. Söin hyvin ja lihasmassani sai rauhassa kehittyä. Sitten alkoi ongelmat, kun siirryin 63-kiloisiin.
Se oli ensimmäinen oikea painonpudotus, joka tyssäsi 65 kiloon, sillä keräsin stressihormonia, jätin kaikki hiilarit pois (olin lukenut kasapäin Atkinsin ketoosidieteistä) enkä siltikään laihtunut. Nukkuminen jäi minimaaliseksi. Onneksi silloin pyysin apua muualta, ja onnistuin pudottamaan painoni ajallaan ja sain hyvin rasvaa itsestäni pois. Ongelmaksi muodostui elämä painonpudotuksen jälkeen. Koska olin syönyt niin vähän, elimistö kävi säästöliekillä, mikään ei toiminut normaalisti enää.
Minulla ei ollut mitään tietoa siitä, miten laihtua terveellisesti. Koska olin ensin kokeillut jättää hiilarit pois ja se ei toiminut, päätin jättää kaiken rasvan pois ruokavaliostani, sillä rasva oli silloin paha. Niinä aikoina lehdissä kirjoitettiin rasvojen syöpää aiheuttavista tekijöistä, kolesterolista ja muusta pahasta, mihin rasvat pystyivät. Elin rasvattomasti, hiukseni katkeilivat ja sain paniikkikohtauksen, jos leivässäni oli voita. Hiilariakaan en liioin syönyt.
Selästäni napsahti nikama tällöin ensimmäisen kerran. Ensimmäinen loukkaantuminen, joka toki meni ohi muutaman viikon levolla, oli edessä. Sitä hoitaessa osallistuin lentopalloturnaukseen, jonka aikana en syönyt mitään, sillä tarjolla olleen kouluruuan sisällöstä ei voinut olla varma. Ystäväni Tuomas pakotti minut syömään leivän. Itkin koko sen ajan, sillä rasva maistui niin pahalta. Siihen loppui dietti ja jatkossa söimme saliporukalla yhdessä. En lihonnut, mutta hiusteni laatu parani ja vuoden kadoksissa olleet kuukautiset palasivat.
Tämän jälkeen elin enemmän ja vähemmän ajatuksella, että hiilari ei sovi minulle. Söin puuroni aamulla, mutta riisin ja pastan tilalle nautin salaattia ja hedelmiä. Painoluokassani eli 63 kiloisissa käydessä rasvaprosentti oli siellä 15 hujakoilla, ja olo oli aina kamala ennen kisoja. Sitten tein jotain erikoista. Päätin alkaa syödä yleisten suositusten mukaan ja otin avukseni Hanna Rantalan. Turha proteiini poistettiin, rasvaa lisättiin mutta mitä tärkeintä, hiilareiden määrä kasvoi silmittömästi.
Ja totta kai painoni nousi. En ollut tottunut syömään hiilareita, joten kehoni keräsi nestettä ensimmäiset kaksi viikkoa, koska sille ei oltu annettu armoa. Jokainen herkutteluhetki oli tuona viitenä vuonna tuonut minulle useita kiloja, koska se oli kiellettyä ja vierasta. Nyt laajentaessa ruokailua elimistöni kykeni pilkkomaan kaiken, kaikkea oli tarjolla ja mikä ihmeellisintä, voin paremmin. Tiesittekö, että ei se meidän aineenvaihduntamme kuuluisi murentua siitä, että synttäreillä syömme kakkua. Kun peruspilarit ovat paikallaan, pienet horjumiset eivät haittaa.
Videolla tuo kyseinen veljenpoikani.
Mitä sitten minulle kävi? Uniongelmani vähenivät eli tarinat gluteiinista ja huonosta unesta oli kaadettu. Selluliitin määrä väheni. Ihoni voi paremmin. Ja mikä ihmeellisintä, vuoden jatkuneen plussakalorielämän jälkeen painoin 69,5 kiloa ja rasvaprosenttini oli 15,3. Pudotus 63 kiloisiin tulisi olemaan vaikea, mutta ensimmäistä kertaa terveempi kuin ennen, sillä pystyn sulattamaan kaikkea. Syön puuroa, ruisleipää, banaania, makaronia, riisiä, perunaa ja kasviksia. Rahkaa käytän kananmunien tilalla välillä ja raejuusto säestää aamupalaa. Pystyn harjoittelemaan kovempaa kuin koskaan, sillä unen laatu on parempaa ja jaksan tehdä töitä aivan eri tavalla. Selitykset sille, että palkkari turvottaa, ovat kadonneet.
Vihaan paleota, vihaan atkinssia, vihaan kaikkea sitä, jolla rajoitetaan perusterveellisen ruuan syöntiä. Ymmärrän rajoitukset silloin, kun niille on tarvetta ja näyttöä. Mutta perusterveen ihmisen tulisi syödä perusterveellisesti. Syön luomua mahdollisimman paljon, teen itse ruokani ja vältän myös käsiteltyjä ainesosia, sillä niiden sisällössä on aina lisäaineita. Pidän itseleipomasta leivästä. Mutta en jätä kahvia juomatta vain siksi, että ravintoguru kertoo sen vaikuttavan auraani heikentävästi. En myöskään koe huonoa omatuntoa leivästä vain siksi, että nykytrendien mukaan ruis on pahoilaisen keksintö.
”Mun elimistö ei tarvitse aamulla hiilareita, ainoastaan iltaisin” totesi eräs valmennettavani. Sain primitiivisen reaktion. Illalla syödystä hiilarista käytetään yöllä kyllä osa verensokerin ylläpitoon, mutta unen ollessa kahdeksan tuntia, ei olemassa oleva verensokeri enää riitä vaan mukaan otetaan maksan ja lihaksen glykogeenivarastoja. Kun aamulla urheilija singahtaa tekemään voimaharjoitusta, tulee nämä varastot olla täytettynä, jotta lihas ei palaisi. Poikkeuksena voidaan sanoa rasvanpoltto aamuisin eli kevyt tehoinen aerobinen yhdistettynä aminohappojuomaan, jolla voidaan tietoisesti polttaa rasvaa. Näin ei harjoiteta voimaa. Näin saadaan aikaiseksi pehmeitä painonnostajan ja voimanostajan alkuja, joiden lihaksisto huutaa nälkäkuolemaa, rasva kerääntyy elimistöön eikä vararavinnosta luovuta, sillä ravintoa ei kuitenkaan ole tiedossa.
Anni
