En ole koskaan halunnut kuolla.

En vain ole jaksanut enää elää

Ajatus elämän loppumisesta tuntuu rauhoittavalta, kun tuskaa on kantanut sisällään riittävän kauan. Tämä on yleinen ajatusmalli masentuneilla ihmisillä. Koska elämä on raskasta, haluaa siitä ulospääsyn. Ei siis vain kuolla, mutta se tuntuu aina siinä tilanteessa oikealta ratkaisuilta. Itsemurha tai sen yrittäminen on aina viimeinen teko. Tiesittekö, että ihmiseltä voi avoimesti kysyä, onko sinulla ollut itsetuhoisia ajatuksia?

Itsetuhoisuus ja ”onko minussa jotain vikaa” ajatukset ovat ne, jonka vuoksi itse otan kantaa aina voimakkaasti mielenterveyskysymyksiin. Mielenterveysongelmat eivät ratkea koskaan yksioikoisesti vaan ovat pitkiä prosesseja ja omassa masennuksessani koin tärkeäksi ymmärtää sen, että toipumisessa menee aikaa. Kun en odottanut enää ihmettä, jaksoin keskittyä itseeni ja vointiini. Kun lopetin helpotuksen hakemisen juhlimisesta ja unohtamisesta, aloin uskaltaa muistaa ja tuntea. Vai oliko se juhliminen helpotuksen hakemista vai tietoista riskinottoa siitä, ettei oma elämä enää innostanut?

Itsetuhoisuus voi olla joko suoraa tai epäsuoraa

• epäsuora itsetuhoisuus ilmenee liiallisena riskinottona
  • ei tarkoitus vahingoittaa itseään, mutta toistuvat uhat lisää vahingoittumisen todennäköisyyttä
  • ei kiinnostusta omaan terveyteen ja sitä voidaan jopa laiminlyödä
  • päihteiden liikakäyttö
• Suora itsetuhoisuus ilmenee usein itsemurha-ajatuksena tai pyrkimyksenä
  • ajatukset ennakoivana tekijänä, jotka kertovat aina huonovointisuudesta
  • ajatuksissa yleensä mukana toive vastauksesta ja avusta

(Lönnqvist et. al, 2019)

Mielestäni vaikenemme liikaa välillisestä itsetuhoisuudesta. Kun lopetamme välittämästä itsestämme ja elämästämme, olemme matkalla välittömään itsetuhoisuuteen. Valitettavasti nyt sukellamme hieman liikunta- ja hyvinvointialaan. Kun yritämme myydä ihmisille pikavoittoa painonhallintaan, vaikka kyseessä on jotain aivan muuta, menemme aina metsään ja pahennamme entuudestaan jo huonoa tilannetta. Siihen on aina syy, miksi ihminen ei osaa pitää tai halua pitää itsestään enää huolta.

En nyt sano, että yksittäinen kerta liian suuren jurrin juodessa tekee sinusta automaattisesti itsetuhoisen, mutta järjellä mietittynä onhan suuressa osassa tapauksia taustalla jotain aivan muuta, kuin hauskanpitoa. Jos ihminen järjestelmällisesti tuhoaa elämäänsä, jos hänen persoonallisuutensa muuttuu radikaalisti, jos henkilö ei enää välitä, eikö meidän olisi aika huolestua?

Minä karkasin pahaa oloa itse juhlimiseen, kunnes se paha olo tuli sinnekin. Kun tiedostin tämän, aloitin paranemisen. Nykyään juhlin koska se on hauskaa. Jos päihtymisen ainoa tarkoitus on saada unohdettua todellisuus, on pudotus arkeen aina kova. Itsetuhoisuus ei aina näy päällepäin ja meidän suomalaiseen alkoholikulttuuriin kuuluu hiljainen hyväksyntä. Humalarähinät. Juhlimisen pitäisi olla hauskaa, ja tuoda iloa. Ei juhlimisella unohdeta asioita saati siirretä murheita. Sitä varten opetellaan mielenterveyttä, jotta mielemme olisi terve. Silloin nautimme myös siitä lauantai-illan huumasta enemmän.

Yksinkertaistan tämän; omaan elämääni liittyvä tapaus sattui viime kesänä ajaessani taas töiden suhteen mopolla moottoritiellä. Olin väsynyt. Huomasin keskellä kesää, etten ollut jaksanut laittaa enää pyöräillessä kypärää päähän, en ollut jaksanut enää venytellä saati syödä ruokaohjelman mukaan. En enää välittänyt itsestäni tai siitä, mitä minulle on tapahtumassa. Pysähdyin ja hengitin. Vähensin taakkaa, uupumus poistui ja sen mukana takaisin tuli elämännautinto. Kuten sanoin, tarkkailen itseäni paljon.  Keho kertoo kyllä, jos sitä osaa kuunnella. 

Tunnesyöminen, pään täyteen vetäminen, lääkärikäyntien skippaus, liikunnan minimalisointi, sosiaalisten tilanteiden välttely, nukkumattomuus. Välillisiä tapoja tuhota itseään on lukuisia. Välittäkää toisistanne. Välittäkää siitä, joka ei välitä itsestään. Vaikka se tuntuisikin siinä vaiheessa taakalta, rasittavalta viikonloppuviihtyjältä, raskaalta sukulaissuhteelta, sillä se poistyöntäminen on yleensä vain tapa tehdä itsestään yksinäisempää. Yksinäisenä olet vielä oikeutetumpi itsetuhoisuuteen.

Kuten yllä mainitsin, mielenterveysongelmat ovat aina heterogeenisiä. Ne ajavat ihmiset muutoksiin sosiaalisissa suhteissa, työpaikalla, elämänhallinnassa, ja ulospäin se saattaa näyttää aivan toisaalla mitä se sisältä tuntuu.

Miltä masennus sitten tuntuu? Minulle se tuntui pelolta, että elämä räjähtää. Se tuntui tyhjyydeltä, jota mikään päihde tai sisältö ei täyttänyt. Se tuntui paineelta rinnassa, väsymykseltä aamulla. Minun masennukseni oli unettomuutta. Ahdistusta siitä, että loputkin ihmiset kuolevat. Se oli toivoa omasta kuolemasta, jotta hetkeksi saisi olla vapaa. Masennus tuntui siltä, että jokainen asia vitutti. Minun masennukseni oli ärtymystä muihin ihmisiin ja asioihin. Rahan arvon merkityksen loppumista, yhteisten asioiden pettämistä. Valehtelua. Toivottomuutta. Välinpitämättömyyttä. Saamattomuutta. Masennus tuntui lopulliselta ja iänkaikkiselta.

Kunnes vuosien jälkeen tuli se aamu, jolloin syksy tuoksui ulkona ja aurinko paistoi. Maailmassa näkyi värejä, tunteet tuntuivat elämisen arvoiselta. Suru ei enää pelottanut, vaan se kertoi minun olevan taas elossa. Sain aikaan ja onnistuin. Vuonna 2016 tajusin ensimmäisen kerran olevani kykenevä saavuttamaan isojakin unelmia, jos kohdennan jaksamiseni oikein. Tajusin olevani hyvä ihminen, ahkera ja iloinen. Huomasin olevani se sama kiltti, ystävällinen tyyppi, joka olin ennen koko tätä elämän kirjoa. Kyllä vajoan vieläkin omaan synkkyyteeni, valvon öitä ja ahdistun, mutta minulla on eväitä selvitä niistä. En pelkää enää mieleni murtuvan, koska olen oppinut hyväksymään sen rajallisuuden ja harjoitettavuuden. Minä jaksan kyllä, kunhan annan itselleni mahdollisuuden toipua. Minä selviän kyllä, kunhan annan itselleni aikaa olla myös haavoittuva.

Itsemurhan ehkäisyn keinoja

• Väestön tietoisuuden lisäminen itsemurhien yleisyydestä, riskitekijöistä ja suojaavista tekijöistä
• Näyttöön perustuvan tiedon tuottaminen itsemurhien ehkäisystä
• Avainasemassa toimivien “portinvartijoiden” koulutus itsemurhien ehkäisyyn
• Perusterveydenhuollon keskeisen aseman vahvistaminen
• Psykiatrisen hoidon vaikuttavuuden hyödyntäminen
• Palveluiden saatavuuden, toimivien hoitoketjujen ja hoitojen vaikuttavuuden edistämäinen
• Itsemurhaa yrittäneiden jälkihoito
• Masennuksen havaitseminen ja tehokas hoito
• Vaarallisten itsemurhakeinojen saatavuuden rajoittaminen
• Alkoholin kulutuksen säätely
• Sosiaalisen tuen edistäminen
• Lasten ja nuorten kehityksen sekä lapsiperheiden tukeminen
• Väkivaltaisuuden rajoittaminen
• Ongelmanratkaisutaitojen oppiminen
• Median mahdollisuuksien hyödyntäminen

Mielenterveystalo. Itsetuhoisuus. Viitattu 1.7.2020

Lähteet:

Mielenterveystalo

Duodecim Oppiportti – Psykiatria

Terveysportti – Psykiatria

www.thl.fi