Hei vaan!

 

Kuten olette ehkä huomannut kotisivuni ovat uudistuneet. Kuluvana viikkona tänne aukeaa  myös verkkokauppa, josta pääsee ostamaan kaikkea mukavaa saliharjoitteluun! Lisätietoja siitä myöhemmin.

Eli kotisivuni uudistuivat. Nyt kalenterista näkyy kaikki tulevat omat leirit ja kisat, sekä myös pitämäni punttikoulut ja seminaarit. Esimerkiksi nyt marraskuulla alkaa Helsingissä kuuden kerran punttis, johon vielä muutama paikka on jäljellä.

Lisäksi nyt pääsee ohjelmastani tiedustelemaan suoraan tuon yhteydenottolomakkeen kautta. Sieltä pääsee tiedustelemaan myös valmennuspaketteja, joita olen vähän avannut jo tuolla Coaching & Services puolella.

—

Blogiani alan kirjoittaa jatkossakin ihan näin suomeksi, vaikka muu sivusto on lontoota. Tämä tarkoittaa, että sivustani tulee enemmän valmennus- ja harjoitteluspesifinen. Viikottain tulen kirjoittamaan eri teemalla omia kokemuksia ja näkemyksiä valmentamisesta ja harjoittelusta, sekä jakamaan myös omia kuulumisiani.

Olin ensin ajatellut kirjoittaa kilpailuun valmistautumisesta, mutta PT-koulutuskeskustelun ollessa polttavana puheenaiheena ajattelin kantaa korteni kekoon.

—

Kirjoitus on muokattu versio Voimanostaja 03 pääkirjoituksesta.

”Jos haluaa pärjätä puhtaana, pitää harjoitella kuin urheilija. Pitää tehdä töitä ja uhrauksia. ” Näin toteaa tämän hetken yksi tunnetuimmista voimailunimistä, Fredrik Smulter Voimanostajan haastattelussa (VN03/2014)  Jäin miettimään Freddin sanoja. Miltä ajalta tämä voimanoston ”harjoittelusysteemi”, jossa salilla käydään neljä  kertaa viikossa, on tullut? Hyvin monelle voimanoston harjoitusohjelma tarkoittaa maanantain kyykkyä, tiistain ja torstain penkkiä sekä lauantain vetopäivää. Valmentajat lähettävät valmennettaville valmiita, hyväksi todettuja ohjelmia. Yksilöllisyyttä ei ole.

Voimanostossa on vasta viimeisten vuosien aikana alettu panostaa myös harjoitteluun sekä erilaisiin harjoittelumetodeihin. Kuitenkin suurin osa harjoittelee muutamia kertoja viikossa. Fredin kanssa puhuessani totesi hän, että penkkipunnerrus on hänen urheilulajinsa, hän on urheilija ja siksi harjoittelee penkkipunnerrusta useita kertoja päivissä. Miettikää tämä asia toisin; mitä jos Tero Pitkämäki heittäisi keihästä ainoastaan tiistaisin ja lauantaisin? Olisiko hän Suomen kovin keihäänheittäjä ja maailman kärkeä? Epäilisin.

Suomen kovin penkkaaja ei harjoittele yksin, vaan hänellä on henkilökohtainen valmentaja – aivot – kuten Freddi asian muotoilee. Me tarvitsemme siis aivoja ja tutkimuksia kehittyäksemme. Voimanosto tarvitsee uusia ajatuksia ja kurinalaisuutta kehittyäkseen urheilulajina. Haluamme että lajimme on huippu-urheilua ja huipulle pitää tehdä töitä. Voimanosto on pitkään haaveillut olympiastatuksesta, mutta dopingin vastaisen työn lisäksi tulee meidän siis panostaa valmennukseen ja sitä kautta lajin tason nousuun.

Mutta ei ongelma ole yksinään valmentajien haluttomuus luoda uutta, vaikka totean tähän valmiiden ohjelmarunkojen käsittämättömän hölmöyden. Miten mies- ja naisnostajille voi toteuttaa samat harjoitukset? Tämähän on täysin mahdotonta jo yksinään siksi, että naisten ja miesten hormonitoiminta ei tottele harjoitteita samalla tavalla. Miehet saavat kropastaan irti, naiset joutuvat puurtamaan. Tai onko 20-vuotiaan 60 kiloisen naisen palautumiskyky samantasoinen 35-vuotiaan miesnostajan kanssa? Entä liikkuvuuden tuomat ongelmat? Urheilijat vaatikaa yksilöllisyyttä!

Nousseen trendin mukana on tullut erilaisia harjoitusaplikaatioita, palveluita, joissa ohjelman voi muutamalla eurolla ladata netistä ja kaikkein syvemmällä olevat ”nettivalmennuspaketit”.  Surkuhupaisin oli erään lisäravinnevalmistajan järjestämä haaste ”Jossa tänä vuonna erikseen naisille ja miehille suunnatut ohjelmat”. Ja joku vielä ostaa näitä.

Luin uudelleen Taloussanoman kirjoituksen siitä, että kuluttaja saa sitä mitä ostaa. Tässä  kirjoituksessa käytiin läpi, mitä ”lihapullat”, ”majoneesi” tai ”hunaja” oikeasti sisältävät.  Mutta ei se vika ole tuottajassa vaan kuluttajassa. Kun tuijotamme hintalappua, unohdamme harvinaisen usein katsoa sisältöä. Ostoskärryyni putosi kerran paketti nakkeja vappuna. Katsahdin tuoteselostukseen ja totesin kyseisen tuotteen lihapitoisuuden olevan 11%. Nakin kilohinta oli 10€. Ostin toisen valmistajan nakkeja, joiden kilohinta oli 24€. Lihapitoisuus oli 90%.Kalliimman nakin 100% lihan hinta oli noin 27€ , halvemmassa jotain ihan muuta :) Selvyyden vuoksi sanotaan siis että 10 eurolla sain 110g lihaa tai 24 € 900g.

Sama pätee valmentamisessa ja PT-toiminnassa. Kuluttaja tekee itse oman valintansa. Varsinkin aikuisiän urheilijat ja kuntoliikkujat ovat niin sanotusti ”maalattuja tauluja”, joten yhtenevää reenirunkoa ei vain voi tehdä koko kansalle. Olemme yksilöitä joiden urheilutaustat, traumahistoria, elämäntilanteet ja tavoitteet määräävät sen, millaisen ohjelman ja elämäntapamuutoksen läpikäynti on mahdollista. Jos  palvelun tarjoaja on vuoden jälkeen huomannut, että naisten ja miesten kehot toimivat eri tavoin, tulisi jonkun instituutin kieltää tällainen markkinointi ja palveluiden myynti.

En väitä itse osaavani kaikesta kaikkea, mutta olen aina toivonut oppivani enemmän urheilusta ja ennen kaikkea valmentamisesta. Minulle jokainen valmennettava on yksilö, jokainen seminaari opettaa minulle enemmän ihmisten kehoista. En halua sulkea silmiäni siltä, että ympäristö on täynnä ärsykkeitä, joista voimme oppia lisää ihmisen kehosta. Olemme uskomattoman monimuotoisia, ja kykenemme harjoittelemaan valtavan suurella varianssilla, jos vain haluamme.

Haluisin, että laadukas ruoka halpenisi, mutta sitä ei tapahdu ennen kuin muutkin heräävät katsomaan tuoteselostuksen. Joten herätkää tekin katsomaan, mitä teille oikeasti tarjotaan.

Lisää ajatuksiani valmentamisesta pääsee klikkaamalla tätä linkkiä, jossa eräs voimailupersoona haastatteli minua kokoelmiinsa.

 

Anni