Olin päättänyt kirjoittaa tämän kirjoituksen jo ennen EM:iä, mutta keskityin kuitenkin kilpailuihin ja jätin ylimääräisiä puuhia pois, joten kirjoittelu jäi. Hassua sinäänsä, että kävin jälleen läpi erittäin vaikean kilpailun, joka päättyi lopulta suhteellisen mukavasti.
Kisa siis nähtävillä tuosta linkistä. Itselläni on ”pieniä” ongelmia tuon nostamisen kanssa. Vielä vuosi kaksi sitten suurimmat ongelmat olivat 60 – 70 kilon raudoissa. Johtuen voimailutaustasta vetokorkeus oli suuri, mutta lajilihaksisto ei, joten kopin nappaaminen oli ongelmallista. Nyt tuo sama ongelma on 75 – 82 kilon raudoissa. Jos olen vähääkään ylilatautunut, on tuo haarukka minulle aivan mielettömän vaikea nostaa. Parempaan päin mennään, mutta vielä on töitä tehtäviksi. Kisaa ei yhtään helpottanut, että lämmittelyissä 72 napattiin puoliraakana, mutta 77 ja 81 pyörivät yli. Kerrottakoon livestreamia seurannelle, että minulle on äärettömän yleistä tuo, että lämmittelyissä epäonnistun juurikin 1 – 2 viimeistä lämpöä. Lavalla tämä vain nyt jatkui. Kahden epäonnistuneen 84 kilon tempauksen jälkeen en nähnyt muuta ratkaisua Mikan kysyessä mitä tehdään, kuin lyödä 2 kiloa lisää ja nostaa paremmin. Homman nimihän oli se, että en todellakaan olisi ollut 84 kilon tempaukseen tyytyväinen kuitenkaan. Ei tuo 86 kilon nostokaan mieltä ylentänyt, sillä kunto olisi voinut olla parempikin. NO, vaikeamman kautta ja viimeisessä nostossa paikattiin alun hölmöilyä. Oma YT ennätys parani 5 kiloa ja pisterekka 9 pongoa. Lisäksi pelottava 107 kilon työntö on hypätty yli.
Mutta asiaan!
Voisin väittää, että olen joutunut nostamaan kovissa tilanteissa paljon. Olen yleensä aina nostanut hyvin, kun on pakko. Tästä paljon omien valmennettavieni kanssa keskustelleena otin yhteyttä SM-kilpailuiden jälkeen Pasi Koivuseen. Pasi on työskennellyt aikanaan Painonnostoliitossa, nykyään hän tekee paljon voimailijoiden kanssa yhteistyötä, mutta suurin työsarka ovat artistit. Pasi siirtyi painonnoston pariin Venäjän olympialaisten jälkeen 1980. Silloin ruotsalaiset tekivät kovaa tulemista painonnostossa ja Jaakko Kailajärvi tätä kummasteli. Yhdeksi tekijäksi nousi ruotsalaisten nostajien siirtyminen henkisen valmennuksen pariin. He olivat tehneet paljon tutkimustyötä tästä. Jaska nappasi heidän opuksensa matkaan ja toi sen Pasi Koivuselle. Koivunen käänsi kirjan ja alkoi kehittää järjestelmää myös suomalaisille. Silloin leirityksillä (joita oli PALJON) käytiin myös henkisen valmennuksen harjoitteita ja tutkittiin niiden vaikutusta tekemiseen. Todettiin että rentoutusharjoitukset juuri ennen suoritusta olivat omiaan toisille, mutta osa joukkueesta tarvitsi pidemmän palautumisajan. Silloin maajoukkueeseen kuului nimiä Niemi, Luttinen, Grönman, Salakka, Kinnunen jne. Kovia nimiä, legendoja lajissamme. Miksiköhän en asiasta tiennyt ennen?
Henkinen valmennus painonnostossa
Kova harjoittelu avaa ylisuurta hermostollista vireyttä. Toisaalta suorituskyvyn myöhäinen herääminen rytmittää kunnon väärin. Olemme kuitenkin lajissa, jossa tulos tulee saada 2 sekunnin suorituksella. Liian kova lataus purkaantuu usein aggressiivisuutena tai jopa masennuksen oireina. Kisojen jälkeinen tyhjyys onkin vain meidän tapamme väsyä henkisesti kovista suorituksista. Toisaalta jos alamme hermoilla liian aikasin, paras kapasiteettimme menee hukkaan. Miten sitten löydämme oman kuntomme, miten saamme aivokapasiteetin käyttöön suorituksessa, jonka tarkoitus on tulla alitajunnasta? Alitajunnan käyttäminenkin vaatii harjoittelua. Se harjoittelu pitää alkaa jo kotisalilta, sillä oppiminen kilpailutilanteessa on vaikeaa. Kilpailuissa mitataan harjoittelun määrä, sekä henkisellä että fyysisellä kantilla. Käytän itse Check My level -laitetta. Kovien harjoitteluiden jälkeen ei palautumiseni ole ollenkaan niin huonoa, mitä kilpailun jälkeen. Henkinen tila kuluttaa siis myös fyysistä vastettani. Osa harjoituksista kuuluukin tehdä ajatuksella, jotta alitajuntamme oppii liikkeen. Mutta harjoittelua vaatii myös se, miten suljemme ajatuksemme kaikelta muulta, ja keskitymme luottamaan siihen, että kehomme osaa tämän.
Pasi Koivunen kertoi, miten he ovat tehneet tutkimustyötä suorituskyvyn maksimoinnista yhdessä KELAn kanssa. Suorituskyvyllä mitattiin sekä työtä että urheilua. Pohjan henkiselle hyvinvoinnille ja suorituskyvyn nousulle tekivät kolme tekijää
1. Pidä asiat helppoina
Jos aloitat harjoitteen sillä ”eikä” -tuntemuksella, mietit miten harjoitusohjelman kyykkysarjat tuntuvat loputtomilta tai miten tempaus on ihan syvältä, voit heittää hanskat tiskiin. Helppous oli suurin tekijä suorituskyvyn lisääjänä. Positiivinen ajattelu lisäsi suorituskykyä 8%. Se oli helppoa. Harjoitus pitää hyväksyä sellaisenaan, nauttia vaikeiden asioiden tuomasta haastavuudesta ja ymmärtää se, että myös virheitä voi sattua. Ne pitää sivuuttaa ja muistaa se hyvä kakkossarja, eikä epäonnistunutta ensimmäistä.
Olen nähnyt tämän omissa valmennettavissani ja olen koittanut opettaa heille hyvän ja huonon harjoitteen tietä. Huono harjoite voi olla 6 onnistunutta tempausta, jos kroppa onkin ollut löysä, tekniikka on ollut kamalaa ja keskittyminen heikkoa. Onnistunut harjoite voi taas kattaa erittäin hyvän tempausreenin, jonka päälle ne ylöstyönnöt eivät välttämättä kuljekaan. Kotiin mentäessä pitää nähdä ne opitut ja eteenpäin menneet asiat, eikä jäädä asumaan epäonnistumiseen. Me osaamme kaikki epäonnistua, mutta meidän tulee opetella onnistumaan. Negatiivinen ajattelu ei paranna tempaustasi tai vahvista jalkoja. Positiivinen taas saattaa niin tehdäkin. Kehitys loppuu tyytyväisyyteen on Koivusen mukaan 90-lukua. Kyllä urheilusta ja omista suorituksista pitää osata nauttia ja sitten painaa vielä uuden vaihteen silmään.
2. Kasvata Itseluottamusta
Millaiset ihmiset parantavat suorituksiaan kerta toisensa jälkeen? Onnistujat, positiiviset ihmiset ja he, jotka luottavat omaan tekemiseen. Itsetuntemus on ratkaiseva avain kohti kovaa itseluottamusta. Itseluottamus ei tarkoita muiden ihmisten alentamista, oman egon pönkittämistä eikä sitä, että kuvittelee olevansa jotain sellaista mitä ei oikeasti olekaan. Kuitenkin Koivunen painottaa, että ylpeä saa olla ja tiedostaa omat lahjansa. ”Suomalaiset on kasvatettu nöyristelemään, ja täydellinenkään kisa ei saa olla täydellinen. Aina pitää olla jotain huonosti. Eihän kenenkään itseluottamus kasva tällaisella? Olisiko aika nousta pois jo tuosta murheenlaaksosta? ” Koivunen summaa. Koivunen painottaa, että meidän tulee hyväksyä itsemme sellaisena kuin olemme. Omia epäonnistumisia ei saa hävetä, mutta niissä ei kuulu myöskään asua. Oman elämän tarina tulee hyväksyä. Olemme yksilöitä erilaisilla taustoilla. Me itse määräämme sen, miten paljon menneisyys meitä vie. Tärkein on oppia elämään itse hetkessä. Tähän nykyhetkessä elämiseen ja alitajunnan kanssa harjoitteluun Koivunen auttoi meitä lukuisilla mielikuvaharjoitteilla. Miten tyhjentää päätä harjoitteluun, mistä se alitajunta sitten lähtee.
Itseluottamus kasvattaa tulostasi 6%.
3. Poista negatiivisuus
Negatiivisuus vähentää suoritustasi 7%. Se tappaa herkkyyden ja saa aivot ylikuumenemaan. Negatiivisuus kattaa myös sen Miten me näemme kilpakumppanimme. Ajelehtimalla muiden ansioissa ja syötämällä negatiivisuutta kilpasiskoihin teemme oikeasti hallaa vain itsellemme. Keskity omaan tekemiseen. Sinua ei kukaan kohtele väärin, vaan voit vain itse vaikuttaa omaan onnistumiseesi. Huutamalla epäonnistuneen noston jälkeen tuomarille tuotat itsellesi hermostollisesti, mutta myös tulevaisuuden ratkaisuiden suhteen, tuloksellista heikentymää.
Urheilijan tulee oppia poistamaan muut asiat mielestään. Kun harjoitus lähestyy, älä puhu mistään muusta äläkä ajattele mitään muuta. Harjoitus alkaa jo lämmittelystä, ja oikeastaan jo pukukopista. Voimistelijatyttöjen (Voimisteluliitto) kanssa oltiin kokeiltu harjoittelua siten, että ensimmäinen 5 minuuttia keskityttiin tuleviin suorituksiin hiljaisuudessa / ohjatussa mielikuvaharjoittelussa. Apuna käytettiin esimerkiksi samanikäisten muiden maiden maajoukkueen suorituksia, joita katsottiin. Tämän jälkeen tytöt kuvittelivat itsensä tekemässä täsmälleen saman radan samalla tavalla. Sen lisäksi, että harjoitusten laatu parani huomattavasti loukkaantumiset putosivat lähes kymmenesosaan.
Varsinkin naispuoleisilla valmennettavillani on hyvin paljon tätä vikaa. Kaikki muu paitsi varsinainen harjoitus on mielessä tultaessa salilla. Hyvässä lykyssä käydään läpi työmurheet, miesmurheet, automurheet ja sitten keskustellaan Tähdet Tähdet -sarjan tulevaisuudesta. Myönnän, on olemassa myös hauskoja harjoituksia, joissa kuuluukiin antaa myös mielen levätä. Mutta tultaessa tekemään kova, keskittymistä vaativa harjoite, alkaa nostaminen jo matkalla salille. Lämmittele siis keskittyneesti.
Loppujen lopuksi tämä kaikki on äärettömän helppoa, jos vain jaksamme tehdä työtä myös henkisen harjoittelun puolelle. Vaikka tämä kuulostaa sinusta tyhmältä ja turhalta, tiesitkö että vieläkään ei kunnolla tiedetä, mistä lihaksistollinen väsyminen oikeasti riippuu, miten tunnemme sen. Sen on arveltu olevan hapen puutetta, mutta suurena tekijänä pidetään aivojen käskyä siitä, ettemme kuormita itseämme liikaa. Jos olemme väsyneitä jo valmiiksi (henkisesti) emme pysty ylisuorittamaan harjoitteita. Vai kuka ei olisi koskaan tuntenut viimeisiä porrasvälejä mahdottoman pitkiksi, vaikka alla pitäisi olla 200 kilon kyykkyjalat?
Olemme pieni kansa, jossa huippu-urheilun parantamiseksi emme voi antaa tasoitusta näin selkeällä asialla. Minä ainakin aion harjoitella jatkossakin kovemmin, sekä psyykettä että fyysistä puolta.
xoxoxo
Anni
ps. Laskin mentaaliharjoittelun tuoman lisän meidän EM-tuloksiin
Miika Antti-Roiko (parannusta tulokseen 8%) 150/195 (162/211)
Anna Everi 88/105 (95/113)
Anni Vuohijoki 86/108 ( 92/116,5)
Teemu Roininen 155/201 (167/217)
Pauliina Utoslahti 71/87 (76,5/94)