I have been the whole weekend at Vierumäki because I am keeping together with Saija and Kimmo a weiglifting advisor course. It has been very pleasant and I have met a totally new type of human-beings – crossfitters (should I say it that way?)

I remember when the first xfit experience came to me

:

Terrible, ain’t it? That might be the reason why I had a lot, I mean A LOT of suspicions…  I will write my blog now in Finnish and translate it later. :)

Sitten on droppi, totesi vieressäni istuva ”fittaaja.”

Olen siis pitänyt xfittiä erittäin vastenmielisenä urheilumuotona, jossa ihmiset yrittävät tehdä tulosta ”hinnalla millä hyvänsä” ja loukkaantumisriski on suuri. Se lisää ennakkoluuloja painonnostoa kohtaan, sillä lähtökohtaisesti jo nyt vaaralliseksi tituleerattu laji saa enemmän ”tilastomerkintöjä”. Olen siis vältellyt ko. yksilöitä. Oikeastaan koko lajia.Välttely loppui perjantaina. Ohjaajakoulutukseen osallistui myös kasa näitä omituisia salien kasvatteja. Huomio, xfittaajat reenaavat salien edustusvaatteissa. He siis edustavat saliaan. Minullakin on saliedustuspaita. Se on Mayors Gymin XL kokoinen paita (kiitos Tommi  <3), jota pidän yöpaitana. Lisäksi kenkien värikirjo oli hulppea. No, sain hyvän kuvan näistä pelottavista erikoisurheilijoista ja uskaltauduin jopa yhden kyytiin. Hän ajoi citymaasturiautoa… Korkkasin siis maasturineitsyyteni ja mietin: Epäilyttävää! Tämä siis perjantaista.

Sen enempää xfittiin tutustumatta lähdin reenaamaan itse ohjaustunnin jälkeen. Kun aloitin oman reenini, mitä paikalle valuikaan… XFIT ihmisiä! Vierumäellä oli nyt samaan aikaan xfit tapaaminen (saliomistajien) ja oliot tulivat reenailemaan. Pyysivät vielä tankoa lainaan. Totesin ettei käy, ne ovat painonnostoliiton: Hukkaavat vielä… No lupasin, että saavat lainata sekä naisten että miesten tankoa, kunhan palauttavat kun lopetan reenit… Ja mitä siitä reenaamisesta tulikaan! Omituisinta oli, kun kurssin tuoksinnassa otin viimeisiä lämpöjä työnnössä ja nämä uskaliaat olennot alkoivat parveilla ympärillä tuijottaen minua ja kuvaten! KOITA SIINÄ NOSTAA! HUH! Ahdisti.

No onneksi nämä tankoa lainanneet eivät sitä tehneet. He pitivät pikakisan ja nostivat, kukin omalla ” tyylillään” (tekniikoissa saattoi olla vielä pientä hiomista :) ) , ja kannustivat toisiaan. Kun joku onnistui muut taputtivat, porukka heitti yläfemmat ja taas jatkettiin. Hävinneet totesivat tarvitsevansa lisää reenejä. Jäin miettimään. Miten monessa suomalaisessa urheiluyhteisössä harjoittelu ja lajitovereiden välinen kilpailu on yhtä mutkatonta? Se on se tunnelma. Kyllähän painonnostosalilla kannustetaan, joissakin paikoissa, mutta ei tuntemattomia. Tai joskus jossain mutta vain hyvin vähän. Eli suomeksi sanottuna ei oikein missään eikä koskaan ketään, koska toisten reeneihin ei haluta puuttua ja parempi pitää asiat ominaan. Esimerkiksi Liikuntamyllyllä välillä pääsee  nostamaan hyvässä fiiliksessä, mutta se on alle 10% reeneistä. Yleensä vain ketuttaa.

Kannustus kehittää. Sehän on selvä. Eräs UKKn leirityksen ideoita onkin, että motivoidutaan itse ja motivoidaan muita. Kova tahtotaso tarttuu ja pitää yllä reenitempoa.Oli aika iltareenien ja näillä kummajaisilla oli meidän jälkeen reenivuoro. He pyysivät Kimmolta lainaan tankoja. Minä ehdotin että tangot ok, jos saan kyykätä rauhassa ja heille se kävi. Antoivat lavallisen tilaakin. Omituista. Minun vuorollani en varmaan olisi antanut tilaa xfit-ihmisille!

Olo oli jotenkin outo. Hieman kuin saman lajin edustajia, mutta kuitenkin ero on suurempi kuin voimanostolla ja painonnostolla.
Kyykkäsin. Ja jännitti. Jännitti reenata niin maan perkeleesti, kun omituisia megajumppailijoita parveili ympärillä. Viimeisen sarjan jälkeen totesi turkulainen olleen helppoa kyykkäilyä. Olin otettu. Ne juttelivatkin vielä minulle!

Illalla Mika ja Sami tekivät yhteenvedon : xfit on elämäntapa. Näin totesivat alan osaajat kurssiltamme (tuntemattomille jumppahemmoille en vielä uskaltanut jutella). Elämäntapa tosiaan, sillä yhdellä näin salilla aiheeseen kuuluvan tatuoinninkin jalassa. Eikös ne tatuoinnit kuuluneet vaan linnakundeille ja merirosvoille?

Tarkemmin ajateltuna kaikki urheilu on elämäntapaa, jos siihen panostaa täysillä. Jokainen askel ja päätös pyörii urheilun ympärillä. Ruokailut, levot, sukulaisten tapaamiset, työt, yöunet, ystävät….. Kello on 23:13 ja olen unohtanut venytellä. Vielä ehtii!

Olemme siis kaikki kuplassa.. Mikalla ja Samilla se on crossfit-kupla, omani on painonnosto. Olen painonnostokuplassa!

Välillä tuntuu, että sen olisi aika jo puhjeta.

Mutta sitten tulee droppi, ja pointteri, ja jerkki. Ja huomaankin nauttivani reenin jälkeen elämästä taas paaaaljon suuremmin.

BR

Anni