Se oli sitten niin sanotusti siinä. Viimeiset viimestelyt tehty Ruskeasuolla ja nyt Starbucksissa kirjoittelua.

Viimeistelyt ovat menneet erittäin omituisesti. Koko viimeistelyrunko on ollut erilainen ja reeneissä on joka toinen reeni tullut uutta rekkaa ja joka toinen reeni on jääty tavoiteraudoista rajusti. Olo on siis erittäin ristiriitainen.

EM-leirin jälkeen sain tosiaan jo hieman enemmän fiilistä nostaa ja päätin ottaa rennommin. Se tarkoitti vähemmän stressiä ja enemmän lepoa. Se lienenkö onnistunut siinä, paha sanoa. Minulla kun on tuo pakkomielle touhuta koko ajan. Josta tulikin mieleeni, että vastaan nyt pyyntöön kertoa hieman itsestäni. Tässä siis 10 faktaa Anni Teija Orvokista :) .

20140405 - Anni Vuohijoki-004(1)
Kuva: Tommi Mankki
Maskeeraus: Emma Räsänen

1. Läheiset

Aina kun keksin elämääni uuden suunnan soitan äidille. Äiti on paras ystävä. Isäkin kuuluu siihen, mutta tiedän isän sanovan aina hyvä idea, vaikka idea olisikin huono. Isä taitaa luottaa arvostelukykyyni 110% ja äidiltä saa ne vaadittavat “oletko aivan varma” kommentit. Teen myös edelleen asioita, jotta saisin vanhemmat tyytyväiseksi. Kyllä, olen 25-vuotta ja silti pidän siitä, että onnistun jossain ja tiedän porukoiden olevan ylpeitä. Harmittaa suunnattomasti, että on niin vähän aikaa käydä lännessä. Olen lähtöisin erittäin tiiviistä perheestä, ja välillä Helsingin kiireen keskellä kaipaan teekupin äärellä vietettyjä kehityskeskusteluja, isän kanssa lenkkeilyä ja Paven kanssa peleissä oleskelua. Onneksi Helsingissä on kasa ystäviä, joista on muodostunut sijaisperhe itselleni.

2. Mietin liikaa

Omalla tavallaan rakastan ajattelua. Junassa on mahtavaa istua ja miettiä erilaisia asioita, kuten sitä miten eri aineet liikkuvat solussa ja miten ne lihassolussa sitten toimivat. Tai miten miesten testosteronin tason hyötykäytön saisi optimoitua reeneissä, tai miten Ukrainan tilanne näyttää venäläisten silmin. Päätäni särkee usein.

Olen myös erittäin huonoa elokuva-/sarjaseuraaja, sillä pyrin ratkaisemaan juonen heti ensimmäisestä sekunnista alkaen ja jaan myös pähkäilyni muille. Olen ollut myös joskus oikeassa, joka aikaansaa kanssakatsojissa närää. Olen pahoillani.

3. Reenipäiväkirja on raamattu

Olen erittäin tunnollinen. Toisaalta luulin pitkään, ettei minusta ole pitkäjänteiseen harjoitteluun, ei painonpudotuksiin eikä urheiluun. Tällainen käsitys minulle yleisurheilusta jäi, mutta murskasin omat uskomukseni voimanostoaikoina, kun tajusin haluavani olla enemmän salilla kuin kotona. Sama vika jatkuu edelleen. Salilla on myös kaikki ystävät. Voisi sanoa, että sosiaalinen elämäni on rajoittunutta, mutta mielestäni se toimii hyvin.

En skippaa reenejä jos ei ole pakko. Toisaalta en ole enää 18-vuotias, joten omaa kehoa on jo pakko kuunnella. Niin teen joka sunnuntai kun maha pyytää hakemaan Ben and Jerrys jäätelöä.

4. Olen työnarkomaani

Rakastan töitä ja touhuamista. Mikään ei ole parempaa kuin herätä lauantaina 08, käydä reenaamassa ajoissa ja sen jälkeen siivota asunto lattiasta kattoon ja istuttaa taimia. Tämä on käsitykseni vapaa-ajasta. Työkin voi olla vapaa-aikaa jos on oikein innostunut aiheesta. Ongelmani onkin erottaa työ ja vapaa-aika ja siihen olen panostanut viimeiset kuukaudet. Olen oppinut jo nukkumaan päiväunia välillä ja makaamaan vain sohvalla, ilman että läppäri on sylissä tai että aivot raksuttavat.

5.Rakastan ruuanlaittoa varsinkin kun on aikaa

Mikään ei vedä vertoja alusta loppuun asti tehdyllä menulla, jota on usean viikon jo suunnittelut. Vielä parempaa on saada joukko ystäviä syömään ja kertoa täten, että ystävät on kivoja vaikka aina ei oikein olekaan aikaa heille soitella ja treffailla. Pyrin siis olemaan hyvä ystävä vatsan kautta. Oma bravuurini onkin ehkä riistaruoka, dallaspullat, juustokakut, suklaakakut ja tiramisu. Heikkoutena pidän kalaa, jota en vieläkään osaa perata.

6. unohdan aina soittaa takaisin ja vastata viesteihin

Olen tässä asiassa aivan kuin keskimmäinen veljeni. Olen äärettömän huono vastaamaan puhelimeen ja unohdan vastata viesteihin. Paven suhteen olen nyt yrittänyt tsempata, mutta jotenkin muut puhelut jää aina huomioimatta. Syytän tästä kohtaa 1 , sillä käytän työpuhelinta myös kotona, ja olen nyt opetellut laittamaan sen äänettömälle. Tästä syystä en huomaa puheluita. Kaikkea ei voi saada, eihän? :)

7. Olen aivan liian herkkä

Itken kun katson True Bloodia, itken katsoessani Vampyyrin päiväkirjoja Daimonin tullessa taas pahikseksi ja itken kun SALKKAREISSA MENNÄÄN NAIMISIIN!!! Vaikka kuinka olen koittanut kaulia itsesäni kovakasvoista voimailunaista, olen aivan totaalisen täydellinen pussyface. Toisaalta näytän tunteeni välillä liiankin avoimesti mutta toisaalta elämä on rikkaampaa kun elää täysillä. Koen suunnatonta onnea ensimmäisistä kevätpäivistä, puhelusta Kathan kanssa tai siitä että Äiti ja Isi tulevat kylään. Elämän onni löytyy siis kohdaltani pienistä jutuista, ei mistään suurista tapahtumista ja juhlasta.

8. Rauman Lukko

Fanitan syvästi Rauman Lukkoa, ja olenkin kokenut suurta tuskaa tietäessäni, että joudun istumaan koneessa seuraavan Lukko-Tappara pelin. Olen myös todennut, että kannan epäonnea, sillä kannustamani joukkueet pärjäävät kivasti, mutta voittavat harvoin. Pitäisiköhän alkaa kannattaa siis Ässiä ? :)

9. Nukun edelleen pupu kainalossa

Ja nyt huomasin sen jääneen kotiin. Minulla on isiltä saatu sininen pupu, joka on kiertänyt lähes kaikki kisamatkat mukani. Isä osti Saksasta sen 90-luvun taitteessa ja siitä asti se on kiertänyt elämässäni mukana. Sain myös uuden pupun, sillä äidin mukaan vanha pitäisi pestä. Tämä tapahtui 5 vuotta sitten. En ole vielä raaskinut laittaa pupua pyörimään. Pupu oli myös vaihtovuoden Saksassa. Murruin kun kämppikseni Sini uhkasi hirttää pupun parvekkeella. Pupu muistelee sitä vieläkin.

10. Haluaisin oppia kaikesta kaiken

Haluaisin että minulla olisi enemmän aikaa lukea. Arvostan suunnattomasti äitiäni, joka on mielestäni aivan äärettömän älykäs nainen. Samoin kuuntelen innoissani ystäväni Rollen jutustelua, mitä erinäköisimmistä asioista. Ihmiset, jotka kehittävät itseään ja ajatuksiaan jatkuvasti, ovat kiehtovia.  Toivottavasti itsekin saan joskus kerättyä mahdollisimman suuren tietopankin, sillä maailma näyttää aivan erilaiselta, kun sen toiminnoista ymmärtää edes hitusen.

Eli sellaista. Loppuun vähän videota touhuiluista. Paljoa en jaksanut nostoista kirjoittaa. Parempi lähteä ilman paineita ja mieli auki kohti EMiä. Koitan olla jännittämättä liikaa ja ottamatta paineita, sillä edelleen haen sitä ehjää suorittamista isolla lavalla, joka tuntuu olevan itselleni äärettömän vaikeaa. Toivottakaa siis onnea ja palaamme asiaan kisojen jälkeen :)

Anni

Similar Posts