Maanantaina salille ja tempauksia. Mikä voisikaan olla mukavampi tapa aloittaa viikkoa! Maanantai lupaili hyvää.Viikkopalaveri oli lyhyt, takana oli pitkät ja makoisat yöunet, bussi tuli ajoissa, salilla kulki ja Ruskeasuolta sai mukaan salaatin lounaaksi.

Tänään se tapahtuisi taas. Minä vs tanko. Ja päätin kokeilla jotain uutta. Lämmittelin ISOILLA korotuksilla. Anna tsemppasi viime UKKlla nousemaan myös tempauksessa isommilla korotuksilla ja nyt päätin ottaa neuvosta vaarin.

35 hilputtelujen jälkeen lastautin tankoon 45, 55 ja 65. Ja yllättävää. Tanko ei painanut kädessä mitään! Tänään olisi minun päiväni.

Ja niinhän siinä kävi, että pätkispussi (ei edes pelkkä pätkis!) tuli kotiin tuomiseksi, mutta erästä ystävääni lainatakseni urheilupoliittisista syistä en paljasta rautoja. Videota ei ole eikä tule, sillä tällaiset onnen hetket ovat niin harvassa, että ylimääräiset paineet vievät tämän hetken pois. Tempauksen kanssa näyttää asiat olevan tiivistetysti näin:

1. onnistut isosti harvoin, mutta kuitenkin niin usein, että toteat pystyväsi vieläkin parempaan ja iso nälkä säilyy harjoitteluun

2. onnistut pienesti niin usein, että kuukauden suossa rypeminen muuttuu edes hetkelliseksi mielekkääksi

3. et onnistu jatkuvasti, mahdollisesti vain muutaman harjoituksen kerrallaan. Ylpeys ei kihahda hattuun ja nöyränä jaksat punnertaa leuan rintaan ja matkata kohti uusia pettymyksiä.

Olin tyytyväinen siis ja viiden vuoden tauon jälkeen nähtiin  salilla Annin onnentanssi. Noloa :)

Tiistaina pääsin pitkästä aikaa kunnolla aamureenille. Tarkoitti siis lepopäivää töistä, joten aamu menikin mukavasti Ruskeasuolla ja reenien merkeissä. Kylkeen Rusan kiskalta lohisalaatti (joka on ihan törkeän hyvää!!! ) ja pikaspurtti bussille ja kohti Tapiolan keskustornia eli Espoon Urheiluhierontakeskukselle. Mikko päätti aloittaa “laitetaan Anni kuntoon”-projektin ja olen käynyt nyt liikuvuus- ja lihaskartoituksissa kahdesti tätä kirjoittaessa. Ensimmäisellä kerralla katseltiin perusliikkuvuuksia ja tuomio oli: ” Et sä noihin kuole, mutta ei toi nyt hei hyväkään ole”

Ongelma oli lantio, jonka liikuvuus on huono. Vasen puoli kiristää, oikeassa ei ole tuntoa. NO uusien venytysliikkeiden avulla kohti uutta treeniä ja matkasin kyykkäilemään Rusalle. Olo oli mukava koko viikon, sillä pidin liikkuvuusharjoitteet kiltisi mukana koko viikon ja matka jatkui kohti lauantain superreeniä.

Käyn myös osteopaatilla. Anneli Pähkinärinteeltä on huikea tapaus ja saanut kyllä tämän kehon potkimaan ihan eri tavalla kuin ennen. Vuoden päivät olen siellä vieraillut säännöllisesti ja näyttäisi ainakin vielä jatkuvan tämä hyvä olo (koputan puuta). Osteopaatilla käynti on mystistä ja siksi hieman tietoa hoidoista myös teille:

“

Kraniaali sakraaliterapia (CST)

Kuuluu tärkeänä osana osteopatian ja osteopaattien tutkimus- ja hoitoajatteluun. Ensimmäisen kerran cranial sana tuli osteopatissa käyttöön sana yhdistelmänä n.1930 luvulla, kun Amerikkalainen D.O osteopaatti-lääkäri William Garner Sutherland (1873-1954) antoi nimen Cranial Osteopathy. Herra Sutherland oli ollut D.O osteopaatti-lääkäri Andrew Taylor Stillin (1828-1917) oppilaana Kirksvillen osteopatiakoulussa 1900-luvun taitteessa. Tuohon aikaan hän alkoi myös kiinnostua tutkimaan ihmisen pääkallon luidenmuotoa, mekaanista liikettä ja luidenvälistä yhteistoimintaa. Tutkittuaan kalloa (craniumia) hän alkoi päätellä, että se liikkuu ja toimii mekaanisesti tietyllä tavalla. ”

Suomeksi homma menee siis niin, että keholla on tietty rytmi ja tämä rytmi korjataan tuolla hoidossa. Silloin keho kykenee paremmin korjaamaan itse itseään ja ottamaan noita hoitoja (kuten hierontaa ja venyttelyä) paremmin vastaan. Tuosta linkistä pääsee lukemaan koko tarinan CST osteopatiasta, jossa siis itsekin käyn :)  Huomatkaahan, että osteopatia ei ole mitn  “kirjekurssiopiskelua” vaan sitä pääsee lukemaan AMKssa.

Asiaan! Koska osteopaatin jälkeen on edessä aina pakkolepo, viihdyin torstain Lauttasaaressa auttamassa nuoria ja vähän vanhempiakin nostajanalkuja. Mikä voisikaan olla ihanampi tapa viettää vapaapäivää kun vierailla salilla? :) Perjantaina oli onneksi edessä vaihtelun vuoksi vapaapäivä töistä ja reeneissäkin oli edessä kevyempi reeni.  Reippain mielin suuntasin aamutuimaan kohti Paklaamoa eli hyppäsin 06:30 junaan ja nenä Tampereelle. Olen rakastuntu sokerointiin. En oikeastaan edes ymmärrä miksi, koska eihän se nyt kovin miellyttävältä tunnu :) Mutta totuus on, että iho voi paljon paremmin ja naiseuden ongelmatkin tulee selätettyä kertaheitolla! Kiitos taas Marikalle, ja kotiin kannettavaksi tuli muutamat purkit näitä:

Mahtaisikohan Allu suostua koekaniiniksi ennen kuin kokeilen omiin sääriin aivan yksin? Olen siis harkinnut vakavasti opetella itse sokeroimaan itseni.

Lauantaina oli hetki, jota olin odottanut. Uskomattoman suuri ja mahtava työntöpäivä. Aamujumpat kulki, ruoka maistui ja illalla olin kuin Klokov kivutessa Korillasta ulos ja siirtyessä kohti lämmittelytiloja. Ja ai että, se tanko liikkui kivasti. Suhina vain kävi lämmittelyssä,  mutta isona miinuksena oli väärät lämppärit. Ylikireillä lämppäreillä kyykkääminen on kivaa, mutta säären painuessa pystyyn on kopin ottaminen keskimääräistä työläämpää. Omat lämppärit jäivät kuivumaan ikkunalaudalle, sillä jokin mielenhäiriö sai tunkemaan lämppärit KUIVAUSRUMPUUN, joten ne tuntuivat aivan villasukilta kuivatuksen jälkeen. Perjantai-iltana ei siis auttanut kuin kastella Rehbandit ja kuivattaa ne uudestaan.

HALUAN SIIS SYYTTÄÄ KAIKESTA VÄÄRIÄ  VARUSTEITA; TEIDÄN VIKA, ETTÄ OLIN NIIN PASKA LAUANTAINA! Olen siis normaali suomalainen urheilija. Väärä voide väärälle kelille. Avot.  Oikeilla momentumilla olisi tullut tuo kauan haikailtu supersarja suoritettua, eikä oltaisi jääty nuoleman näppejä eihän?

Olin siis huono. Niin huono, että poistuessa vikasta lämmöstä kohti uusia ennätysrautoja, en uskonut todeksi etten saanut koppia. Veto riitti, potku lähti hyvin, mutta kädet eivät kääntyneet. VMP! Ei sitten millään. Kokeilin kolmesti. Sitten tuli itku. Turhautuminen siitä, että voimaa olisi, mutta kun se pieni asia eli yläselkä ei toimi ja käsi kun ei käänny, ei sille asialle vaan voi mitään. Kertomukseni tempaamisesta ja hampaan puremisesta olivat silkkaa vihaa, mutta tämä tuska oli kyllä jotain muuta. Se tunne, kun hävettää, surettaa ja masentaa samaan aikaan. Ja syy siihen on niinkin typerä kuin työntöreeni. Ei se vika siis lämppäreissä ollut, vaan ihan jossain muussa.

Eipä auttanut jäädä tuleen makaamaan. Mika määräsi 2x3x 90 kilon sakkosarjan siihen päälle. Suoritin ja tein työntövedotkin vielä loppuun. Kahteen rinnallevetosarjaan ja kolmeen vetosarjaan upposi yhteensä 90 min. Ei ollut ihan skarppi olo enää. Ei se tempausvalo kauaan siis loistanut.

Eli kiitos rakas ‘”Työntöpäiväkirjani”.

No, onneksi muutamat ystävät kylässä ja hyvä hirvipaisti saivat suurimmat verenpaineet laskemaan ja sunnuntaina jaksoin suunnata salille venyttelemään ja pelaamaan potkupalloa. Ehkä maailma ei kaadukaan siihen  yhteen työntöreeniin. Ehkä se työntö aukeaa levossa ja SMssä pystyn kipuamaan edes omalle tasolleni. Ehkä lopetan nyt miettimästä koko SMkisoja, sillä edessä on muutto ja remontti.

Ehkä tää tästä.

xoxoxo

Anni

ps. Luin pitkästä aikaa Musklea. Voisin sanoa terveisiä, että näkisittepä minut nyt kun olen +6kg siihen linkittämäänne kuvaan. En penkkaa 100 kiloa, tällä hetkellä tempaan varmaan lähemmäs 100 kuin penkkaan. Top3 heavy bandit… Mitä on hevi? Olen trancenaisia. En tykkää hmm. venytysmusasta :) Mutta joo meneehän tuo Led Zeppeliin kotona kuunnellessa ja moni muukin. Selitin jo pitkät listat, mistä pidän, mutta lyhennän tämän alle The Tom Robinson Bandin soidessa taustalla.

Top 3 ulkomaat

Rammstein

Slayer

Disturbed

Avenged Sevenfold

(sry tuli neljä)

Top3 Kotimaa

Turmion Kätilöt <3

Ruoska

Mokoma

(Sentenced koska kitaristi )

Ja tykkään valkosipulista.