Edittinä linkkaan Maikkarin blogin. Mielenkiintoinen kirjoitus. Ja itsellänihän on äärettömän hyvä tilanne, sillä töissä ymmärtävät ja tukevat urheiluiden ja töiden yhdistämistä.

—

Takaisin töihin. Oikeastaan olin tätä jopa odotanut. Mukavaa vaihtelua viikkorytmiin, kun reenien välillä saa piipahtaa toimistolla. Aamuiset raakatempaukset ilmestyivätkin jo viime viikolla nettiin (ULLATUS!), joten maanantaina oli aamulla edessä hieman raakoja ja iltapäivällä maksimitempaus kahdella nousulla.

Maksimireenistä jäi käteen monta hyvää nostoja ja hyviä yrityksiä. Olen ehkä kehittynyt. Sisäinen Klokov on heräämässä eikä se tanko kädessä tunnu niin pelottavalta. Odotan innolla jo seuraavaa laskukautta, joka tuossa Tempauksessa on aina välttämättömyys. Kuten olen todennut, tempaus toimii juuri niin usein, että palo säilyy ja usko itseensä pysyy edes joten kuten kasassa. Siksi yksittäisistä onnen siemenistä pitää nauttia :)

Kädet tulehtuivat pahemman kerran, sillä vihaan nostaa reenejä remmeillä. No olo oli kuitenkin makia tiistaina hiippaillessa salille ensin valmistavalle reenille ja lounaan kautta takaisin. Mutta huh! Rintaan pisti niin pahasti, ettei rinnallevedoista tullut mitään. Otin happea 20 minuuttia mutta ei. Hallitus (valmentaja) ilmoitti apua kysellessä, että kotiin lepäämään, joten ei auttanut kuin niellä kiukkua ja mennä availemaan lapoja. Selästä siis ne rintapistot tulevat. Ei siis sinäänsä vaarallista, mutta äärettömän ärsyttävää yrittää tehdä mitään järkevää…

No, keskiviikkona sain hieman balsamia haavoilleni ja oli kevyen reenin ja shoppailun päivä. Tuhlasin kaikki rahani (no ok, en tuhlannut vaan ostin talvivaatteet alennusmyynneistä), ja siitä innostuneena olenkin alkanut kävellä Kalliosta salille. Lisäksi mukaan tarttui kengät

Nyt kelpaa taas dallailla. :)

Usean tunnin shoppailun jälkeen oli aika mennä kotiin ottamaan päikkärit ja illalla olikin vuorossa Herttoniemen Crossfit-salilla poikien ja tyttöjen punttikoulua, jossa kolisteltiin uusia ennätyksiä. Ehdotinkin jo, että saisin jokaisesta enkasta pätkiksen (Alasalilta tarttunut tapa ostaa pätkis aina jokaisesta PR:stä), jonka omat koutsattavat tekevät. Toisaalta tajusin, että Tapsan tapaisilla ”Moi tempaan 15 kg yli ennätyksen” ihmisten kanssa painoluokka muuttuisi hyvin nopeasti Superin puolelle.

 Torstai oli työntöpäivä ja eipäs siitä jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Tahkoamista, vaikeaa ja jumista. Silti olen tyytyväinen, että saan tahia ehjänä eikä selän puolikkalla kuten viime vuonna! Toisaalta masentavaa. Eli Tempauspäiväkirjan voi nyt muuttaa ihan vaan Painonnostopäiväkirjaksi, sillä samaa kuraa tuntuvat olevan molemmat.

Olisi mukava oppiakin joskus jotain….. Onneksi illan Lauttasaaren reissu piristi päivää, kun vastassa oli huikeita ihmissieluja oppimassa työnnön saloja (Miten ne uppoisivat minuunkin?!?!?)

—

NO onneksi hallitus oli nähnyt tuskasteluni ja helpotti oloani viikonlopun kevennetyllä ohjelmalla. Se tuli tarpeen sillä jatkuva juoksentelu Kallion Ghetossa oli aiheuttanut polveen ylirasitustilan, johon pieni ylipainotila ei ainakaan ole antanut helpotusta :)

Illalla törmäsin vielä nopeasti Juhaan, josta tulikin mieleeni että

OLEN SAANUT UUDEN YHTEISTYÖKUMPPANIN!!!! JEE!!! :)

Fysiostore alkaa nyt sponssaamaan minua, joten jatkossa saan helpotusta näihin kyynerpää,polvi, auennut käsi -ongelmiini heiltä. Kertoilen ensi viikolla lisää, jahka saamme Sampsan ja Juhan kanssa katsottua asioita enemmän läpi.

Fysiostoren toimintaan pääset tutustumaan TÄÄLTÄ

—

Perjantai vierähtikin Bauhaussissa ja Tarketilla, sillä laminaattikaupat ja tapetit eivät odota! Jos en halua kukka- ja lentokonetapetteja, sillä en nimittäin luota Erkin, Samin ja Jansun makuaistiin näissä sisustusasioissa ;) Kunhan hoviarkkitehtini kanssa ollaan kahviteltu niin voin laittaa esimakua hieman värimaailmasta.

 (ei ole pinkki)

Lauantaina auto starttasi kello 07:30 kohti Savoa ja Savonlinnaa. Edessä oli siis reilun kolmen tunnin istuminen motarilla ja ympärillä vilisi metsää ja välillä järveä. Lopulta saavuttuamme itärajalle, oli vastassa iloinen joukko Crossfit-immeisiä, jotka onnellisena olivat juurikin viikkoa aiemmin saaneet virallistettua itsensä. Edessä oli siis yhden päivän tiukka Punttiseminaari, jossa oli tarkoitus auttaa sekä ohjaajia valmennuksessa ja ohjelmoinnissa, mutta myös katsoa kurssilaisten nostoja.

Ja nyt pitää kyllä hehkutaa… En ole ikinä törmännyt noin lahjakkaaseen ryhmään. Jo se, ettei kenelläkään ollut liikkuvuusongelmia, ei käsivetoa, eteenpäin hyppyä yms normaalia, oli ihmeellistä. Savossa ihmiset ovat ehkä sitten niin rennon letkeitä, ettei jumeja ja ongelmia pääse syntymään :)

Väkipakolla Krisse opetti minulle vielä käsilleseisontaa ja- kävelyä. Ei sillä vielä 100 metriä juostu, mutta kyllä siinä ehkäpä kymmenkunta askelmaa käpyteltiin menemään. Lieneeköhän nyt lajinvaihto edessä?

Alla kuvia. Minä lähden reenaamaan ja terveisiä Äidille. En ole ehtinyt soittaa, mutta tänään linja on auki <3

Anni