No niin. Tunnen itseni ja jos nyt en kirjoita päivittäisiä fiiliksiä, menee noin kuukausi ennen kuin saan kuvia yms lisättyä.

Eilen siis lennettiin Istanbulin kautta Tel Aviviin ja matka meni ihan mukavasti. Mitä nyt jengiä oli kuin pipoa ja Israelin turvatarkastukset ottivat aikansa.

—

Tiistai 8.4.

Kisat käydään siis Israelissa ja olen kyllä sitä mieltä, että Israel on yksi kauniinpia maita, missä olen koskaan käynyt!

Hotelli sijaitsee aivan rannalla ja poltteet ottamaan aurinkoa ovat olleet kovat. Olen kuitenkin pidättäytynyt, vaikkakin reenialueella käynti lisäsi poltetta entuudestaan.

Reenihalli
Reenihalli
Näkymä reenihallin ikkunasta
Näkymä reenihallin ikkunasta

 Tuntui ihan hyvältä temmata 40 kiloa :D Sanoisin sen olevan jo varma rauta. Muut onkin hepreaa. Iltapaino ennen illallista näytti 69,5 joten ehkäpä tää tästä.. Nyt kahvin kautta pötköttää ja huomenna 11:30 siis nostamaan. Kisoja pääsee katsomaan tästä linkistä.

Koutsin kanssa matkalla jumpalle :)
Koutsin kanssa matkalla jumpalle :)

Huomenna siis on taas yksi etappi takanapäin ja aika keskittyä reenaamaan ja hommaamaan pihviä. Avukseni aion ottaa tuttuakin tutumman B&J jäätelön, jota täällä paikallisella Ärrällä saa isolla kädellä.

Missä on Suomesta nämä erikoismaut????
Missä on Suomesta nämä erikoismaut????

Jatkan huomenna tähän samaan postaukseen kisatunnelmat, joten huomiseen.

 Keskiviikko 9.4.

Kisapäivä.

Nukuin hyvin, joka oli aivan totaalisen täydellisen uskomatonta ajatellen normaaleja kisarutiineja. Aamupaino oli alhaalla joten kävin myös aamupalalla ja siitä sitten puntariin 1.5h ennen kisaa. Toisin sanottuna myöhässä, mutta turhaan notkua kuumassa kisapaikassa painon ollessa kohdillaan. 68,42 kirjattiin taulullue

MM-kisoissa Puolassa pääsin todistamaan, miten 35 kilosta eteenpäin kaikki lämmittelyt olivat pielessä. Tänään taasen lämmittelyt menivät mukavasti PAITSI viimeinen tempauksen ja viimeinen työnnön lämmittely. Molemmat nostot olivat edessä.

Mika teki kepposet ja oli laittanu sovitun 78 kilon sijaan aloitukseksi 80. Hermoilin ensimmäisen noston, eikä toinenkaan ollut kaukaana pyöriä yli. Kyynerpäiden kustannuksella nappasin nostosta kopin ja uusi enkka näki päivänvalon. Viimeiseen lastattiin taas uudet ennätyskilot, 82 kiloa ja edessä oli kisan helpoin nosto. Kävin jopa kyykyssä ! Voiko olla, että vahingossa alan kehittyä vihdoin ja viimein?

Tempaus 82 kg (copyright Kari Kinnunen)

Sovimme kahden minuutin lakisääteisen fiilistelyn ennen työnnön lämpöjen aloitusta.

Työnnön lämmöt ovat aina olleet haasteellisia minulle, sillä jotenkin tankki on tyhjä. Nyt olin varautunut kasalla sport drinkkiä ja palkkaria, joten energiaa riitti. Kuitenkin hölmöilin TAAS alkuraudat ja edessä oli uusinta 100 kilosta. Toisella yrittämällä se napsahti kohdilleen, vaikka ylöstyöntö oli edelleen edessä. Viimeiseen lastattiin oma ennätys 106 kiloa, joka oli päivän helpoin työntö. Harmittaa, että en aivan ehjää kisaa saanut vieläkään, mutta lähellä jo oltiin!

Ensimmäistä kertaa hetkeen nautin nostamisesta ja homma tuntui lavallakin mielekkäältä. Kiitos Katariinalle yön rohkaisusanoista. Mielessä kaikui vain, miten nyt saa rennosti puristaa ne palkinnot irti, jonka takia on reenattu. Tavoitteena on oppia nauttimaan kisoista yhtä paljon kuin kyseessä oleva sankaritar :)

Kisan jälkeen oli edessä aurinkoa. Muuta en ole tehnytkään. Makasin rannalla ja auringossa ;) Huomenna on ideana lähteä kaupungille aamutuimaan, ja katselemaan lisää kisoja. Nostoja videolla siis tulee ehkäpä vasta ensi viikolla…. En ole itsekään saanut niitä vielä. Mutta nyt! Nukkumaan, jotta aamulla jaksaa shoppailla.

Torstai 10.4.

Eipä shoppailusta jäänyt käteen kuin 20 purkkia Kuolleenmeren kosmetiikka ja tuorepuristettu granaattiomenamehua. Torstai oli myös kisojen suhteen helpompi, sillä Meri nosti illalla A-ryhmässä. Toisin sanottuna vietin koko päivän ensin shoppailen ja siitä polttaen itseni rannalla.

Olen ehkä kipeä, mutta en edes syttynyt kenkäkaupoilla ostelemaan. Toisaalta elämä on valintojen maailmaa. Jättämällä yhdet kengät ostamatta voin olla yhden päivän palkattomalla lomalla :)

Tulevaisuuden ajoneuvo. Mukavasti saa salikassinkin viereiseen vaunuun.
Tulevaisuuden ajoneuvo. Mukavasti saa salikassinkin viereiseen vaunuun.

Perjantai 11.4.

Merillä meni hienosti ja tempaisi nuorten uuden SEn.

Perjantaina heräiltiin ajoissa, jotta ehtisimme rannalle vielä ennen 94 poikien koitosta. Merin ja Annan kanssa kävimme heittämässä talviturkit (voihan talviturkin heittää Israelissakin?).  Iltapäivällä nosti kaksi suomalaista, joten hiippailin paikalle katsastamaan tilannetta kera Superinpoikien.

Isojen poikien vieressä näyttää aina pieneltä :)
Isojen poikien vieressä näyttää aina pieneltä :)

 

Illalla nautittiin pizzasta ja jännättiin Miikan sijoitusta. Miika oli B-ryhmän paras nostaja ja työnnössä oli saumoja jopa palkintopallille. Hilkulla se  mitali oli, sillä AR jäi valitettavasti neljänneksi. Veikkaanpa että nälkää jää ensi vuoteen vielä paljon! Hienoa duunia Miikalta.

Loppufiilikset

Reissu oli ensinnäkin äärettömän opettavainen. Nostot olivat vielä epävakaisuudessaan ”perusAnnia” mutta toisaalta omat ennätykset ja neljä ok-nostoa olivat parhaita suorituksiani isolla lavalla. Se, etten ollut ensimmäistä kertaa liikenteessä, helpotti suunnattomasti ja jännitys ei ollut enää ihan niin hirveää.

Lisäksi rentoutuminen rannalla, omassa rauhassa, tuotti tulosta ja pitkästä aikaa sain luettua  ja oltua omien ajatusten kanssa. Se onkin yksi suurimmista eroista ”nykyisestä minusta” verrattuna voimanostovuosiin. En jotenkin jaksa olla yltiösosiaalinen enää kilpailuissa. Olen mielummin omissa oloissani ja nautin rauhasta sen sijaan, että loisin kasapäin uusia suhteita ja kuvailisin itseäni eri nostajien kanssa. Se, joka ikisen painoluokan katsominen ja hengailu kisapaikalla on jotenkin jäänyt… En tiedä, olenko tullut vanhaksi? Toisaalta painonnostoon siirtyminen on vaatinut veronsa… Nykyään harjoituskertoja ja tunteja tulee niin paljon, ja salitapahtumat ovat aina se sosiaalinen osuus, joten oikean vapaa-aikani haluan olla rauhassa. Juoda teetä ja istuttaa taimia. Soitella rokkia kaiuttimista ja pestä pyykkiä.

Vaikka tosiaan tämä työn ja urheilun yhdistäminen on ollut haastavaa niin EMiä ajatellen onnistuin hyvin tasapainottamaan työmäärän ja reenimäärän. Kerrytetyt tunnit käytettiin nyt fiksusti ja tuplareenipäivinä jäin suosiolla kotiin.  Tuo levon lisääminen lieneekin avain siihen, että epäonnisista viimeistelyistä huolimatta luotin siihen, että se kunto on oikeasti noussut.

Sitten vähän yleisimpiin asioihin. Vaikka sosiaalisessa mediassa kuuluikin säröääniä suomalaisten menestyksestä, olen erittäin ylpeä koko joukkueesta. Lähes jokainen nostaja venyi omiin ennätyksiinsä, joka kertoo siitä, että tasoa on nostettu. Kun koko maajoukkue jaksaa tehdä tällaista oman tason nostoa vielä kaksi vuotta, on hyvin mahdollista, että Riossa tullaan näkemään suomalaisnostajia. Puntissa se tarkoittaa siis vahvaa joukkuetta. Ja mikä onkaan mahtavampaa kuin nostaa omien kannustaessa.

Mutta painonnoston joukkuepaikat luovat myös haasteen. Miten yhdistetään yksilölajissa joukkueellisuus? Keskinäisen kilpailun ollessa kovaa vaatii luennetta ja luottoa omaan tekemiseen kannustaa myös muita. Hauskaa sinäänsä, että puntinnostajien ivan kohteena oleva crossfit, on hämmentävän hyvin (ainakin toistaiseksi) onnistunut yhdistämään tämän. Siellä kilpailu käännetään motivaatioksi. Vaikka en kaikkea CFn ideologiasta peräänkuuluta, on sen työilmapiiri kyllä huikean hyvä. Samanlaista ei oikein tapaa kuin Kuntokodassa.

Onneksi pääsen kaivamaan pääsiäiseksi omaa motivaatiotani napapiirille ja jumppaamaan humpan soidessa taustalla. Kaiken tämän hektisyyden keskellä pala Lappia tekee taas todella hyvää. Ja ehkä saamme Rusallekin edes yhden musiikkipäivän.. Jos oikein kauniisti pyydetään.

Anni

Samankaltaiset artikkelit

  • Vko 6 / 7 ja pakkolepo

    On kai aika päivitellä, koska Anna jo asiasta huomautti :) Maanantai alkoi, yllättäen, tempausreenillä. Lempireenini eli ns ”viisiykköstä” oli edessä. Ideana on tempaista viisi ykköstä noin 10-15 sekunnin palautuksella. Normaalisti teen 3-5 sarjaa näitä. Odotuksista huolimatta ensimmäiset nostot olivat nihkeitä, mutta viimeinen kovempi sarja 70 kilolla oli jo hyvä. JA PÄTKIShän siitä tärähti. Perään sitten…

  • Itku pitkästä ilosta

    Se on ohi. Kaikkien aikojen paras vuoteni, joka alkoi Thaimaan leiriltä ja päättyi Suomen Cupin voittoon ja jouluun yhdessä perheen kanssa. Koska vuosi 2016 oli aivan mahdottoman hyvä, vaikkakin erittäin kuluttava, täytyy vuoden 2017 olla ihan pelkkää alamäkeä. Tapasimme taas pitkästä aikaa Pasi Koivusen, henkisen valmentajani kanssa, jolle naureskelinkin sitä, että nyt on aika normalisoitua….

  • Valmennuksen ravintosisältö

    Hei vaan!   Kuten olette ehkä huomannut kotisivuni ovat uudistuneet. Kuluvana viikkona tänne aukeaa  myös verkkokauppa, josta pääsee ostamaan kaikkea mukavaa saliharjoitteluun! Lisätietoja siitä myöhemmin. Eli kotisivuni uudistuivat. Nyt kalenterista näkyy kaikki tulevat omat leirit ja kisat, sekä myös pitämäni punttikoulut ja seminaarit. Esimerkiksi nyt marraskuulla alkaa Helsingissä kuuden kerran punttis, johon vielä muutama paikka…

  • Crossfit – Urheilun turhake vai tasokas harrastus

    Väsymys ja murheet väistyivät päästessäni vierailemaan Kivenlahden Crossfit-salille sunnuntaina. Vaikka yöunia oli vaivaiset 4 tuntia takana ja kotona odotti kasa pyykkiä, katosi stressi päästessäni opastamaan painonnoston saloja uusille, ja innokkaille nostajan aluille ja hieman jo kokeneemmillekin. Crossfit. Se kutkuttava, salaperäinen laji. Laji, joka tällä hetkellä vihastuttaa monia. Ja suosion perusteella myös ihastuttaa.  Päätin taas puolen…

  • Toivoton tilanne

    Noora Toivo ravisteli jälleen ottamalla kantaa ulkonäkökeskeiseen elämään blogissaan. Monet hyväksyivät tämän kirjoituksen, mutta NYTin haastattelu aiheutti närää. Sohaisu fitnessmaailman huonoon fyysiseen kuntoon sai monet alan ammattilaiset murahtamaan. ”Voisivatkohan ihmiset, jotka eivät tiedä lajista mitään olle sitä kommentoimatta.”  Jenni Puoliväli kävi myös kirjoittamassa omaa mielipidettään siitä, miten kokee itselleen hyväksi treenivaatteiden sopivuuden ja vilkaisevamisen peiliin ennen salille…

  • New records!

    In four weeks I will have my first World Championship in weightlifting. I have had very conflicting feelings about it. I  know why it is important for me to take part in the WC but on the other hand I am not feeling myself very confident about lifting there. I have trained weightlifting for such…