Kuten hiljaiselosta on voinut päätellä, olen lomaillut. Oikeastaan ensimmäinen kunnon lomani kolmeen vuoteen alkoi kuumeella, jatkui kuumeella, jota seurasi voimanoston SM-Kilpailut, joiden jälkeen lähdin lähes heti Islantiin kilpailuihin. Näistä kilpailuista jäi kotiinviemiseksi hyviä muistoja ja huonoja nostoja.
Nyt kuitenkin olen tarvitsemallani lomalla eli treenileirillä Bangkokissa ja Ko Taolla. Tapahtumia pääsee seuraamaan
http://anni.vuohijoki.com/blog/youtube/
Olen kuvitellut olevani sinut unen vähyyteni kanssa, mutta saadessani luvan kanssa rentoutua huomasin olevani väsyneempi kuin koskaan ennen. Miksi olen siis harjoitellut edes tavoitteellisesti, jos en ole antanut elimstölleni sitä, mitä se palautumiseen vaatii eli lepoa.
Jos mietitään palautumista puhtaasti biofyysisenä järjestelmänä, voidaan todeta muutama peruste:
1. Lihakseen muodostuu rasittuessa tulehdustila, joka kehittää lihasta, mutta pysyäkseen ns hyvänä tulehduksena, vaatii lihas lepoa. Palautumiseen ei välttämättä vaadita unta, mutta uni nopeuttaa palautumista. Aktiivinen palautuminen ja esimerkiksi lämpötilan vaihtelu nopeuttaa palautumista.
2. HERMOSTO VAATII PALAUTUAKSEEN AINA UNTA
Painonnostaja: jos et nuku, olet hidas. Jos harjoitukset eivät suju, ja maksimit painavat, voi syynä olla yksinkertaisesti heikko unenlaatu.
Kulutin juuri 6kk siihen, että olen analysoinut omaa untani. Olen kirjoittanut ylös ruuat, harjoitukset ja sen miten väsynyt olen aamuisin, päivisin ja iltaisin. Olen nukkunut aivan liian vähä, aivan liian katkonaisesti ja rauhattomasti.
Unen vähyys ja palautumisen riittämättömyys vaikuttaa myös henkisesti, jota käsitellään vielä erikseen myöhemmin. Ihminen ei ole yksinkertainen järjestelmä. Olemme maailman monimutkaisin monitoimikone, jonka toimintoihin vaikuttaa usean tekijän summa.
Järjestetään asia siten, että palaudutaan kaksi kertaa nopeammin. Toisin sanottuna lisätään levon, aktiivisen palautumiseen ja unen määrää. Tällöin pystymme lisäämään laadukkaiden harjoitteiden määrää, ja nostamaan harjoittelun uudelle tasolle.
Me urheilijat vetoamme usein olosuhteisiin, siihen miten muualla maailmassa voidaan harjoitella leirikeskuksissa ja keskittyä oleellisen. Silti samaan aikaan notkumme yömyöhään hereillä, harjoittelemme muutaman tunnin yöunilla ja perustelemme valintamme: tämä uni riittää minulle.
Ehkä se riittää pitämään arjen kasassa, mutta riittääkö se uni huippu-urheilijalle?
Minun uudenvuoden lupaukseni olikin, että tänä vuonna menen unen ehdoilla. Syön hyvin ja lepään riittävästi, jotta jonakin päivänä näen, mihin koneeni oikeasti kykenee.