Rakkahin tempauspäiväkirja!
Olen yrittänyt kaikkeni, etten siivoasi sähinällä vaan oppisin pitämään taukoja. Onneksi nämä olympialaiset ovat auttaneet asiaan. Tämän viikon pyrin olemaan töissä aina aamupäivisin ja iltapäivisin valvoin remontin sujumista. Hienohan siitä asunnosta tuli!
Olen rakastunut noihin keittiön sisustuslaseihin. Äärettömän helppo pitää siistinä ja näyttääkin makeelta! Lasit tilasin netistä tuolta klik ja sitten eräänä torstaina lasimies tuli ja lasitti keittiön :) helppoa!
No mitenkäs ne kisat sitten? Pitänee sanoa, ettei nuo muutot ja remontit ole mitään maailman parhaimpia tapoja valmistautua kisaan. Lisänä tosiaan tuo aivotärähdys, joka ei hirvittävästi helpottanut valmisteluita. NOH nyt aion ottaa lungisti EMiin asti.
Mutta itse urheiluun! Kadotin jonnekin nelisen kiloa painosta ja yritin sitä sitten pitää yllä jopa kepulikonstein eli kebabilla. Söin kuin pieni eläin (aina kun muistin), mutta ei. Työllä ja tuskalla saavutettu 70 kilon aamupaino romahti alimmillaan 66 kiloon, joten oli vain pakko normaalin ruuan lisäksi kiskoa lihapullia, sipsiä ja muuta suolaista. 67,19 oli aamupalan jälkeinen aamupaino kisassa ja keskikroppa oli aivan löysä.
Tempauksen lämmöt sujuivat tolkuttomasta jännityksestä huolimatta mallikkaasti. Ehkä olisi pitänyt pummata yksi nosto lämmöissä, jolloin aloitus olisi tullut otettua tarkemmin. 76 kilon ”perusvarmanosto” jäi eteen, sillä ongelma on, etten uskalla vetää aivan täysiä noita rautoja. Itselläni on vaarana, että joudun kaivamaan romut sitten takaseinästä irti. Toiseen nostoon sama rauta eli 76 kiloa ja tottahan toki korjasin tuon eteen jäänin heittämällä raudan sinne kuuluisaan takaseinään.
Hyvä Anni! Hienoa! Neiti nostaa 80 kakkosen reeneissä ja tahii sitten 76 kilon kanssa. EDELLEENKÄÄN EN SAANUT SITÄ HEMMETIN 80 TEMPAUSTA!!!!!! Murinaa…. Vikaan nostoon pari kiloa lisää, sillä eihän tuollaiset raudat näpissä tuntunut ja se taisikin olla nostourani paras kisanosto.
Työntölämmöt eivät rullanneet sitten yhtään. 85 kilon ylöstyöntö humahti takaa yli ja 92,5 kilon työnnössä kiskaisin raudan kurkulle varmuuden vuoksi. Hyvä! Laskimme aloitusta 96 kiloon, ettei vahingossakaan kävisi mitään. 96 oli aika perusvarma nosto, veto nyt oli vajaa mutta tulihan se sieltä. 101 kiloa lastattiin toiseen, joka niin ikään oli myös suhteellisen helppo. Ainoa iso miinus oli, etteivät rinnallevedot taaskaan kääntyneet, joten oravana mentiin. Viimeiseen nostoon Mika lastautti oman ennätyksen eli 106 kiloa, joka tuli rinnalle mutta huh! Jouduin ihan kyykkäämään, sillä kroppa oli tolkuttoman löysä. Ylöstyönnöstä ei tullut mitään, ja lopputulokseksi jäi siis 78/101. Pakko sanoa, etten ollut tyytyväinen, vaikkakin tuo oli rinnallevetoenkka. Ehkä se viimeinen onnisutnut työntö olisi tuonut edes jotain iloa elämään. Nyt lähinnä sapetti.
Mutta muutaman kohdan opin. 1. en aloita tempausta enää ikinä ”varmoista raudoista” sillä siitä ei tule mitään. 2. reeneissä pakko opetella nostamaan välillä muutaman minuutin palautuksella, sillä näissä peräkkäisissä nostoissa tulee kuolema ja 3. pitää jatkaa syömistä ja alkaa kyykkäämään.
Ideana on nyt valmistella itseäni kohti EMiä, mutta sitä ennen käyn nostamassa Tempaus-Areenalla kilpailun. Pakko saada yksi ehjä kisa alle ennen EMiä… Positiivista on, että huonosta SM-kisasta huolimatta on onneksi EM-rajat tehtynä, joten hirveää stressiä ei nyt tästä tarvitse ottaa. Eli jatkan mielummin ressaamista tuleeko makkariin tummat vai vaaleat verhot ;)
Ja
Sellaista siis!
Nyt pitää siis jaksaa vielä reenata, niin eiköhän tämä nykien eteenpäin meno jatku. Kuitenkin nostovarmuus on lisääntynyt ja se varmuus isommissa raudoissa on koko ajan parempi. Toivottavasti ei vain aika loppuisi kesken…
—
Anni