Vanhan voimistelijan, Saara Leskisen, instagramkuvan innoittamana aloin miettiä syytä siihen, miksi omat jalkani ovat kasvaneet siirryttyäni voimanostosta painonnostoon ja miksi ylipäätään painonnostajien jalat ovat urheilumaailman kummastus voima-arvoiltaan.

  Ja siitä sitten innostuin lataamaan oman vastineeni Saaralle :) 

 

Painonnoston EM-kilpailut ja Aasian kilpailut saivat jälleen SoMe:ssa tilaa. Nostajien hurjia urotöitä näyteltiin instagramissa ja varsinkin voimaliikkeiden kuvaamisen suosio on ollut nousussa.

 

Tein nopean vertailun:

 

Voimanoston EM-kilpailuissa Euroopan ennätys tehtiin 148 kilolla painoluokkaan 53 kiloa. Hallitseva painonnoston Euroopan mestari kyykkäsi reenihallissa viikkoa myöhemmin 150 kiloa takaa vain kaksi päivää ennen omaa koitostaa. Varmistajia ei tarvittu, eikä liioin vyötä.

Videolla 175 kilon takakyykky samaiselta Cristina Iovulta. 57 kiloisissa voimanostossa kultaa nostettiin takakyykyssä 137,5 kilolla. Mainittakoon että maailman ennätys on kovempi 172,5 kiloa venäläisen pitkän voimanostouran tehneen Inna Filimonovan nimissä. Boyanka Kostova kyykkää alla olevalla videolla edestä 180 kiloa. Hän nostaa 58 kiloisissa. Takakyykystä häneltä löytyy kevyt 200 kakkonen.

Mart Seim säestää 400 kilon takakyykyllään ilman vyötä ja lämppäreitä. Martin penkkituloksesta en tiedä, mutta lienee yli 200 kilon sekin, sillä hän on penkannut kapealta 200 kilolla sarjaa. Artem Okulovilta, hallitseva 85kiloisten maailmanmestari tykittää videolla 180 kilon penkin.

 

 

Жим лежа 180 кг. )) нормально ))

 

Video, jonka Artem (@okulllov) julkaisi

Maastavedossa painonnostajat jäävät, mikäli on internetin videoihin uskominen, mutta painonnostajat eivät harjoittele maastavetoa nostaakseen maasta paljon, vaan kehittääkseen tempauksen ja työnnön vetoa. Tosiaalta suomalaiset Miika Antti-Roiko (+300kg maastaveto ) ja Milko Tokola (270kg) ovat kovia vetäjiä ja Meri Ilmarinen veti juuri maasta 180kiloa – TEMPAUSOTTEELLA (74kg)

Vertailu maailman tasolla on haastavampaa, sillä useat ulkomaalaiset eivät lataa edes parhaita nostojaan julkisuuteen ja totuus on, että huhupuheita ei pidä uskoa. Suomalaisittain taasen  vertailu on helppoa.

 

Painonnostajat häviävät voimanostajille 100-0 penkkipunnerruksessa. Suomessa on maailman kovimmat punnertajat. Sami Pullinen, Hanna Rantala, Fredrik Smulter ja monet muut tekevät kovaa jälkeä voimanostossa penkin osalta. Penkissä tuo kisojen tuoma stoppi teettää sen, että painonnostajat eivät ole kovin kummoisia tässä lajissa. Rinnan vahvistaminen olisi siis edessä jos mielisi voimanostotyylisen penkin kehittyvän ja se on usein lihasryhmä, joka painonnostossa jää vähäisimmälle huomiolle.

 

Miksi painonnostajat ovat sitten jaloistaan muita vahvempia?

 

Fredrik Smulter harjoittelee penkkiä joka päivä. Siksi hän on maailman kovin penkkipunnertaja. Fredi on tehnyt vuosia peruskuntoa ja työtä alle, jotta hänen kroppansa kestäisi kovan penkkireenin. Muistan puhelinkeskustelun Fredin kanssa, kun hän mietti miten ihmiset nauraisivat keihäänheittäjiä, jos he heittäisivät vain kerran viikossa. Miksi penkkipunnertaja siis ei penkkaa usein ja fiksusti?

 

Painonnostajat kyykkäävät joka  päivä. Nyt emme puhu siis jalkakyykkyharjoituksista vaan painonnostajat käyvät joka nostolla kyykyssä (pois lukien raakanostot). Yhdessä harjoituksissa voi tulla satoja jopa tuhansia kyykkyjä, saa lihas erilaista hermotusta. Painonnostajat reenaavat lajiliikkeillä lihaksesta nopeutta irti. He kiusaavat nopeita lihassoluja hypyillä, heitoilla, spurtein ja lajinostoin. Tämän lisäksi he reenaavat voimaa. Tasapainon kehittyessä lajinostoilla on keho valmis työskentelemään monipuolisesti. Lihaksessa ovat hereillä sekä hitaat että nopeat lihassolut.

 

Painonnostajat joutuvat liikkumaan muutenkin paljon. Kilpailuissa saattaa maksiminostojen välissä olla vain 2 minuuttia. Tällöin myös peruskunnon pitää olla hyvä, jotta palautuminen olisi edes teoriassa mahdollista. Mietikää, jos voimanostossa kahden takakyykyn välillä olisikin vain 4 minuuttia. Siinä saattaisi tulla monelle nostajalle noutaja.

 

Useat painonnostajat kykenevät harjoittelemaan paljon. Syy on yksinkertaisesti se, että painonnostajat ovat yleensä paremmassa kunnossa peruskunnoltaan kuin voimanostajat. Harjoitusten intensiteetti on eril.ainen ja nopeaan palautumiseen panostetaan. Tähän väliin nostaisin esille kuitenkin Johanna Kankuksen, joka juoksee edelleen. Ehkä Johanna onkin siksi kehittynyt tasaiseen, kykenee harjoittelemaan useamman kerran päivässä. Johannan taustajoukoissa vaikuttaa painonnostovalmentaja. Eikä pidä unohtaa Mervi Rantamäkeä, jonka hurja hiihtokunto herätti aina ihastusta itsessäni

 

Tästä päästään mukavasti siihen totuuteen, että voimanostossa ei tulla enää pärjäämään pelkällä puuhastelulla.  Taso nousee maailmalla myös voimanostossa. Crossfitin mukanaan tuomat uudet kasvot, nuorten voimanostajien tullessa aikuisikään on voimanostossa kasvamassa uudenlainen sukupolvi: urheilijat. Se luo mahdollisuuden nähdä voimanosto varteenotettavana vaihtoehtona olympiaurheiluun. Klassinen nostaminen on tuonut siis paljon hyvää lajille tuoden uusia kilpailuja ja kilpailut lähemmäksi tavallista tallaajaa.

 

Voimanostajat ovat urheilijoita, jotka eivät ole enää möhömahaisia laiskanläskejä lauantaikaljottelijoita, vaan ovat teräksisiä atleetteja, jotka hyppäävät pitkälle, juoksevat kovaa ja nostavat paljon.

 

Suurin suosikkini tässä on ehdottomasti Antti Savolainen. Antti on ehdottomasti tämän hetken kovin miesvoimanostaja, juoksee 100m vieläkin reilusti alle 12 sekunnin, hyppää yli 6 metriä pituutta ja yli 3 metriä vauhditonta (66 kiloinen 160 senttinen nostaja).

 

Tällaisia esimerkkejä suomalainen voimaurheilu tarvitsee.Urheilijoillamme pitää löytyä halua kokeilla uutta ja kehittyä joka osa-alueella, sillä nostaja on yhtä vahva kuin hänen heikoin kohtansa. Omani oli keskivartalo. Kahden vuoden pelkällä painonnostoharjoittelulla (sisältäen ne yleisfyysiset) paransin oman maastaveto ennätykseni 180 kilosta 200 kiloon. Ei siinä tarvittu ketjuja ja kumeja, ei pukkivetoja ja julleja. Kehityin urheilijana. Minusta tuli nopeampi, liikkuvampi ja vahvempi. Siihen ei ole oikotietä. Se vaatii työtä.

 

Onnea Antille EM-kullasta!

 

Anni

Samankaltaiset artikkelit

  • |

    Underground 5-vuotissynttärit 8.6.

    Vietämme Undergroundin 5-vuotissyntymäpäiviä 8.6., jolloin salilla on avoimet ovet klo 10-15 välisen ajan. Tervetuloa siis tutustumaan toiminnalliseen saliimme ja vaikka hankkimaan kesäjäsenyyden, jolla treenaat elokuun loppuun hintaan 99 €. Tarjolla on myös kahvia ja pullaa! Saapumisohjeen löydät salin sivun alareunasta. Alustava aikataulu• Avoimet ovet klo 10-15• Kahvit ja tarjoilut koko ajan tai niin kauan kun…

  • Vko 6 / 7 ja pakkolepo

    On kai aika päivitellä, koska Anna jo asiasta huomautti :) Maanantai alkoi, yllättäen, tempausreenillä. Lempireenini eli ns ”viisiykköstä” oli edessä. Ideana on tempaista viisi ykköstä noin 10-15 sekunnin palautuksella. Normaalisti teen 3-5 sarjaa näitä. Odotuksista huolimatta ensimmäiset nostot olivat nihkeitä, mutta viimeinen kovempi sarja 70 kilolla oli jo hyvä. JA PÄTKIShän siitä tärähti. Perään sitten…

  • Hyvinvointia elämään

    Kun syksyn bodikisat on saatu alta pois ja keskustelu lajin terveyshaitoista on hälvennyt, on aika keskittyä yleiseen eli aivan tavalliseen ihmiseen. Terveys ja liikunta ovat nousseet Suomessa uuteen trendiasemaan. Televisio on pullollaan laihdutuskilpailuja, -ohjelmia ja -tavoitteita ”täydellisestä bikinivartalosta.” Vaikka urheilullisuuden lisääntyminen väestössä on hienoa, on lieveilmiönä tuloerojen tavoin syvenevä terveyskuilu. Sana dieetti on kokenut inflaation…

  • |

    Oman elämän supersankari

    En ole uskaltanut haaveilla. Haaveilu sopii minulle elämäntilanteeseen, jossa tulevaisuus näyttää kirkkaalle ja elämä elettävältä. Tarvitsen tunteen, että olen siirtymässä jonnekin parempaan. Hetkessä pitää olla hallinta. Silloin on hyvä pysähtyä haaveilemaan. Ei ole siis ihme, että 2007 jälkeen en jaksanut haaveilla. Siksi monet unelmat jäivät puolitiehen, kuten opinnot ja niiden tarkoitus. Haaveeni valmistua lääkäriksi menetti…