Peilistä katsoo erilainen nainen. Urheilun tuomat muutokset näkyvät aina, tavalla tai toisella. Kaukana on se Anni, joka tanssi balettia ja jota veljet kutsuivat pikku-ruikiksi. Koska en omannut yhtään lihasta, käteni olivat aina solmussa, kyynerpäät kääntyivät yli ja käsivarsi laitettiin useaan otteeseen paikoilleen. Auto odottaa pihassa, mutta katsahdan vielä peiliin. Uuden yhteistyökumppanin, Studio Glamourin, mukanaan tuomat pienet arjen helpotukset sekä luopuminen silmälaseista, tekevät elämän paljon helpommaksi. Vai olisikohan se sittenkin helpompaa, kun ei vain välittäisi?
Ajat ovat muuttuneet ja minä siinä mukana. Nykyään olen joutunut tekemään järjettömän määrän töitä sen eteen, että yläselkään kasvaisi edes muutama lihas. Äidin ostaman ristin ketju ei enää roiku vaan on alkanut kiristää kaulalla. Kovasta työstä huolimatta, välillä välillä olisi mukavaa, olla vain tavallinen. Opiskelija.
Salilla oleilevan naisen elämä oli paljon haastavampaa 10-vuotta sitten. TTYn saunaillassa monesti keskusteltiin siitä, että lihaksikas nainen on oksettava näky. Miesmäinen. Onneksi kauneusihanteet ovat muuttuneet, ja lihaksikaskin nainen voi nykyään olla kaunis. Ja jos vertaa minua 10 vuotta sitten, en ollut edes niin lihaksikas mitä nyt. Ja mikä parasta, isot reidet ja pakarat ovat muotia. Jotain hyvää siis tässäkin! Olen muodissa, hetken. Urheilijan laji sanelee paljon, millainen vartalostasi tulee. Painoluokkaurheilussa sinun tulee olla geneettinen ihme, jos haluat pitää rinnat ja siitä huolimatta rasvaprosentin alhaalla. Jokainen vuosi lisää lihasmassaa ja pienentää rasvaprosenttia. Se on tietoinen valinta. Oma ravintovalmentajani ja lääkärini tarkkailevat veriarvojani sekä jaksamistani myös siksi, ettei urheilu jättäisi pysyviä vaurioita esimerkiksi hormonitoimintaani. En halua siirtyä sille tielle, mille moni naiskehonrakentaja ja fitness-kilpailija on joutunut. Stressaantunut keho ei ole tehokas, joten raja hyvinvoivan urheilijan ja stressaantuneen alisuorittajan välillä on kuitenkin häilyvä. Viikon liian kova harjoittelu voi tehdä monen kuukauden takapakin. Liian tiukka dieetti saattaa lopettaa rasvaliukoisten hormonien erityksen, mukaan lukien testosteronin eikä vain estrogeenin. 
Hiukset ja make-up Nina Honkanen
Ihailen salaa ystävääni Katariinaa. Huippu-urheilu on ohi ja on ollut aika perheelle. Lihakset ovat väistyneet ja vieressä nostaa atleettinen, 60-kiloinen nainen. Se Suomen suurimman yläselän omistanut 116 kilon työntäjä on muuttunut äidiksi ja valmentajaksi. Huomaan olevani kateellinen, vaikka annankin Katalle kassillisen S:kokoisia harjoitusasuja, jotka kiristävät nykyään hartioista. Vinoilen hieman siitä, sillä tiedän hänen kaipaavan välillä kilpailuiden tuomaa jännitystä. Hän kiusaa takaisin, ja toteaa että onhan se mukava ostaa farkut kaupasta eikä veneliikkeestä.
Urheilijoiden, varsinkin naisurheilijoiden, ulkonäköpaineista on puhuttu jo pitkään. Taisin itsekin asiasta kirjoittaa http://anni.vuohijoki.com/toivoton-tilanne/ blogissani ja otin kantaa siihen, miten meidän urheilijoiden tulisi suhteutua urheiluumme ja toisiimme. Kolme vuotta vanhaa tekstiä lukiessani huomaan ainakin sen, että olen edelleen ainakin osittain samanlainen. En pidä siitä, että tulen salille meikattuna ja laitettuna. Enkä osaa vieläkään valita reenivaatteita, jotka sopisivat yhteen. Mutta jotain muuttui viime kesänä.
Lähes jokainen nainen haluaisi uskoa siihen, että hän on maailman kaunein. Lähes jokainen nainen toivoisi kuulevansa sen säännöllisesti. Miksiköhän miesten ulkonäköön ei ole koskaan kiinnitetty huomiota? Olen ehkä edelleenkin sitä mieltä, että me naiset luomme paineen toisillemme miesten sijaan. Mies voi näyttää kodittomalta pummilta, jos hänellä on NHLn kovin laukaus. Mies voi painaa 60kiloa, jos hän hyppää yli 200m mäestä. Mutta jos nainen tempaisee 100 kiloa, on kyseessä oksettavan miesmäinen ilmestys. Tekisi nyt tuolle naamalleen jotain. Välillä yksin ollessani mietin, haluanko sittenkään olla 100 kilon tempaaja.
Olen pinnallinen ja mitä enemmän olen ollut esillä mediassa, sitä pinnallisemmaksi olen muuttunut. Onneksi kotisalilla saa satikutia, jos käyn uusissa vaatteissa nostamassa. Meikatessa Joni saattaa kysyä, onko kaikki ihan hyvin vai miksi näytän niin oudolle. Terve harjoitteluympyrä pudottaa minut, eksyneen lampaan, takaisin laumaansa harjoittelemaan tukka sykkyrällä silmät ristissä. Minulla on myös vastuu niistä nuorista painonnostajan taimista, jotka pähkäilevät omaa rakennettaan ja miettivät, ovatko liian paksuja painonnostajiksi. Kaikkia omia ajatuksia ei voi sanoa ääneen.
Mutta vaikka mistä suunnalta asiaa katson, huomaan olevani edelleen se tyttö, joka halusi päälleen tutun ja tanssia pähkinänsärkijää. (Sen sijaan meistä tehtiin sammakoita Liisa Nojosen tanssikoulun näytökseen. Olen edelleen katkera). Kuitenkin rakastan kenkiä ja minusta on ihana lähteä välillä ulos siten, että voin hetken näyttää ihan joltain muulta. Nykyään leveiden hartioiden piilottaminen on haastavaa, mutta onneksi crossfit on tuonut mukanaan naisille myös yläkropan lihakset, joten urheilullisen naisen ei tarvitse olla enää kummajainen.
Ja onneksi meille naisillekin on annettu hieman huijausvaraa. Olen palannut takaisin vanhaan ja olen alkanut pitämään geelikynsiä. Kynsilakka on aivan turha laitos, koska se pysyy aina vain yhden reenin. Olen oppinut pitämään kynnet niin lyhyinä, etteivät ne katkea nostaessa. Salaa panostan itseeni muutenkin. Vaikka Tampereen Paklaamon Marika jäi muutaman sadan kilometrin päähän muutettuani, uskaltauduin palaamaan takaisin etsimään henkilöitä, jotka voisivat välillä kaivaa minustakin naisen. Tukkaprojektini on edelleen kesken, ja Marko on luvannut saada tästä vielä selkoa.
Vaikka peiliin katsoessa herääkin sekavia tunteita, yhtä asiaa en vaihtaisi; painonnostoa. Se tunne ollessa yksin tangon kanssa, oppiessa uusia asioita ja saadessa enemmän irti itsestään, tietää olevansa oikealla polulla. Vaikka kisoista otetuista kuvista 95% on omasta mielestäni kamalia, kuka voisi ottaa pois sitä tunnetta, joka tulee onnistuneen noston jälkeen? Urheilu on mahtavaa. Urheilu on täynnä tunteita, eikä sen tunteen koskettavuutta sanele uudet hiukset, tai vääränlainen kuvakulma lavalla. Se tunne tulee tekemisestä. Urheilun hienous piileekin siinä, miksi olemme tulleet eikä siinä, millaisia olemme.
Feel the moment @atginsta 8th place at Europeans its not bad at all :) #ewcforde2016 #tempaus #snatch #painonnosto #roadtorio #rore #weightlifting #crossfit #rusa #reipas #rovaniemenreipas #girlswholift #girlswhosquat #girlswholiftsheavy @zpcompression @wonderlifter Kuva, jonka Anni Vuohijoki (@annivuohijoki) julkaisi
Tämän pienen urheilijan voit bongata huomenna / tänään 2.2. Ylen Puoli7 erilaisessa Talkshowssa puhumassa painonnostosta ja elämästä.
xoxo
Anni