Muutama päivä jäljellä ja vuosi 2017 on ohi.

Tammikuu alkoi uusilla harjoitusmetodeilla ja työntöjen opettelulla. Helmikuuhun mennessä olin löytämässä kuntoa, vaikka paras terä ei ollut vielä löydetty. Yllättävää olikin, miten kotilavalla löysin aivan uudenlaisen nostamisen tunteen – ilo. Rovaniemen SM-kilpailut olivat yksi parhaista kilpailuistani päättyen 91 kilon tempaukseen ja 117 kiloa kirjattiin uusiksi ennätykseksi, joista työntö oli myös Suomen ennätys. Se oli elämäni ensimmäinen SE  ja rikkoi myös yhteistuloksen ennätyksen.

 

EM-kilpailuiden lähestyessä kunto oli parasta, mitä koskaan olin onnistunut itsestäni saamaan. Kuitenkin kilpailut eivät tuottaneet haluttua tulosta tempauksessa jäädessäni 90 kiloon (kilpailin 63kiloisissa) ja työnnössä 111 kiloon. Taskuun jäi 63kiloisten yhteistuloksen ja työnnön Suomen ennätys.

 

EM-kilpailuiden jälkeen panostin töihin, opiskeluihin ja lääkäriksi opetteluun. Koko vuosi itseasiassa mentiin urheilun sijaan hieman koulun ehdoin. Halusin elää vuoden ilman urheilun tuomaa painetta, mutta se ei ollut mutkatonta. Lopulta totesin niin EM-kilpaluiden kuin myös MM-ien suhteen, että en osaa harjoitella 50% teholla vaan tarvitsen täyden keskittymisen tai sitten en kisaa ollenkaan.

Kesällä harjoittelin töiden ohessa ja PM-kilpailuita ennen pääsin Taiwaniin painonnostoleirille, josta lensin lähes suoraan Ruotsiin. Ruotsin kisan halusin ehdottomasti nostaa 63kiloisissa, koska tiesin saavani hyvän kisan tässä painoluokassa. Vaikka tuloksena oli hopea sain erittäin paljon kisasta irti. Yhtenä näistä tietenkin 114kilon työntö, joka oli myös uusi Suomen ennätys. Opinnot alkoivat, ja suuri hankkeeni – esikoiskirjani oli kriittisimmillään. Meinasin tehdä jälleen bravuuritemppuni – burnoutin – mutta en ollut enää nuori ja tyhmä vaan isolla käsijarrulla saatiin pyörä pysähtymään ja paperille esitellyt ratkaisut tuottivat tulosta. Sain Seurajoukkueiden ison pettymyksen selätettyä ja tempasin kaksi viikkoa ennen MM-kilpailuita 93 kilolla kakkosen. Toki riipusta ja remmeillä mutta suunta on nyt sitä, mitä tahdon  – kohti sataa kiloa!

Painonpudotuksesta jäi välistä lenkit, sillä en vain jaksanut. Koitin ensimmäistä kertaa siirtää kelloja MM-kilpailuihin, joka oli yksi parhaimmista ratkaisuista ikinä. Toivoin kuitenkin olevani jo lähempänä 210 kiloa kuin 200 kiloa. Pettymys oli suuri, mutta katsoessani itseäni 2016 joulukuussa olin vasta ensimmäistä kertaa työntänyt 110 kiloa  ja tempaissut 90 kiloa. Tämä kolmansilla nostoilla.

Opintojen ja ammattiurheilun yhdistäminen ei olisi onnistunut ilman kurssien vastuuhenkilöiden pitkää pinnaa ja mukautumista tilanteeseeni. Helpolla en päässyt, vaan kirjallisia tehtäviä on tullut ovista ja ikkunoista. Opintoneuvojan kanssa istutut tunnit tulivat tarpeeseen ja ensi vuonna tarvitaan vielä enemmän suunnittelua. Joudun kuitenkin kevään jälkeen todennäköisesti taipumaan rakentamaan HOPSin sillä olympiakarsinnat eivät odota ja niiden kimppuun on pakko lähteä täysillä marraskuussa 2018. Aika näyttää miten opintojeni käy. Onneksi olen hyvässä vauhdissa tekemässä syventäviä opintojani / väitöskirjaani, jota voin sitten tiivistetysti tehdä silloin, kun opintoni eivät ole mahdollisia. Opintojani en tule jättämään tauolle, koska se on minun henkireikäni ja pitää minut järjissäni. Mutta muuta touhottamista kylläkin.

Nyt on hyvä aika siis kertoa, että sain valmiiksi sen, mistä haaveilin.

Kirjani julkaistaan 1.2. ja etukäteistilauksen pystyt tekemään jo nyt tästä linkistä. Kirja kertoo voimaharjoittelun teoriaa, mutta myös tarinaa huippu-urheilusta Suomessa ja siitä miten oman pään saa kestämään. Tarinana taustalla juoksee omat ajatukseni ja kasvuni yleisurheilijasta ammattipainonnostajaksi.

Kiitos kaikille tässä vuodessa mukana olleille! Erityiskiitos valmentajalleni Mika Tiaiselle sekä häntä auttaneille Antti Akonniemelle, Katariina Varikselle, Miska Viirille, Mikko Virtalalle, Essi Viitikolle, Pasi Koivuselle sekä kaikille muille matkassa olleille.

Tämän viikon pidän vielä lomaa ja sitten alkaa matka kohti Malesiaa ja pitkää pk-kauden leiriä.

Ja loppuun perinteinen vuosivideo! Musiikista vastaa Kotwanen jengeineen eli Rovaniemen Reippaan iki-ihana Pepe Raappana.