Jenni Puoliväli kirjoitti omalle urheilijasivulleen FB:ssa siitä, miten lääkärin ammatti estää esimerkiksi pitkien kynsien käytön ja pitkään valvotut yöt näkyvät kasvoilla. Samaan aikaan seuraamassani Nordic Style and Beauty- ryhmässä keskusteltiin huulten täyttämisen hoidon jälkeisten turvotusten laskemisesta. Ketjuun oli osallistunut useampia tuttujani, joiden täytteistä en osannut edes arvata. Mietintääni kasvatti veljenpoikani kysymys siitä, miksi kävin värjäämässä ja muotoilemassa kulmani, kuka niitä edes huomaa? Miten omat kauneusihanteeni kuvastavat haluamiani arvoja vai olenko muuttumassa pinnalliseksi?
Kauneus osana hyvinvointia
Olen aina mieltänyt sen, että itselleni kauneuteeni menetetyt rahat ja aika ovat panostusta minuun itseeni. Minulle ripsienpidennykset ovat olleet helpotus arkeen ja rakastan sitä 90 minuutin hetkeä, kun saan laittaa silmät kiinni ja nukkua päiväunet. Herätessäni ripseni ovat taas valmiina päivän rientoihin eikä minun tarvitse aamuisin viettää peilin edessä minuuttia pidempää.
En ole koskaan osannut meikata itseäni ja kauniiden kuvien taustalla onkin yleensä ollut Nina Honkanen, joka ammattitaidolla on katsonut, millaisena lähden kuvauksiin tai televisioon esiintymään. Oma osaamiseni rajoittuu ripsivärin levitykseen ja puuteriin. En osaa varjostaa kasvojani luomiväreistä puhumattakaan. Kulmani muotoilen itse kerran vuodessa. Muistutuksena tästä sain ystävältäni Kaisulta ostoslistan, mitä jokaisen naisen kaapista tulisi löytää, koska hän totesi oman meikkikaappini sisällön olevan vähintäänkin vajaa.Välillä huomaan olevani jopa kateellinen siitä, miten osa naisista kykenee värein luomaan illuusioita ja unelmia, osa heistä osaa tehdä meikkauksesta lähes taidetta. Minusta ei ole siihen.
Pitkäkestoiset ratkaisut ovat siis tuoneet minun elämääni helpotusta, sillä ehkä olen vain heikko sanoessani oloni olevan itsevarmempi julkisissa paikoissa, jos viikon valvomisputki ei näy kasvoilla. En myöskään halua astella polille tukka rasvaisena ja silmäpussien loistaen, koska en haluaisi itse oman lääkärini näyttävän siltä, että voi nukahtaa hetkenä minä hyvänsä. Sama pätee valmentamista. Haluan arvostaa asiakkaitani niin paljon, etten näytä aivan pystymetsistä nousseelta, vaan heidät kohtaa virkeä ja iloinen ihminen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita täyden maskin asentamista, vaan kuten yllä mainitsin, kulutan tuon minuutin peilin edessä. Kuvassa siis oma ”tavallinen” laittautuminen päivääni Ortonilla.
Kauneus ja sen tavoitteleminen tuovat meille hyvinvointia niin kauan, kun oman kauneusihanteen korostaminen ei kuluta meitä, ei vie meiltä energiaa eikä missään nimessä aiheuta negatiivisuutta elämäämme. Voisimmeko ajatella, että itseensä ja kauneuteen panostamisen tulisi lähteä meistä itsestämme eikä muiden painostuksesta. Tämähän ei poikkea paljoltikaan urheilusta tai esimerkiksi ravintokeskustelusta, jota urheilijoiden ympärillä nyt puidaan. Terveellisinkään ruoka ei ole terveellistä, jos siitä tulee pakkomielteistä ja väkisin pyrimme saavuttamaan täydellisyyttä, jota ei ole olemassakaan. Jokaisen meistä tulisi kyetä katsomaan peiliin ja todeta: Olen kaunis. Jos ripsiväri tai kestoripset auttavat siihen, olkoon niin! Tärkein asia on, että opimme näkemään itsemme kauniina ja olemaan tyytyväisiä omaan itseemme.
Kun puhun kauneudesta, se todellakin on katsojan silmissä. En puhu käsitteistä, jossa kaunis tarkoittaa jättiläishuulilla varustettua isorintaista vaaleaa jumalatarta vaan sellaista kauneutta, joka saa meidät hymyilemään. Kauneuden määrittelee jokainen meistä itse, ja sen millainen oma kauneusihanteemme on, kertoo osittain myös arvomaailmastamme. Pysähdyin kuuntelemaan radiota, jossa erästä silikonirinnoin varustettua mallia / julkisuuden henkilöä haastateltiin. Hän totesi tanssijoiden elämän olevan esteettistä ja lisäävän maailmaan kauneutta. Siitä syystä silikonirinnat korostivat esimerkiksi vaatteita, joita nainen pitää yllään. Vaatteet istuvat aina paremmin rintavien päällä, hän toteaa. Hänen mielestään isot rinnat kuuluvat naisellisuuteen eikä leikkauksia tarvitse hävetä. Hän vakuuttaa, että on kamalaa jo nuorten 18-vuotiaiden suunnittelevan kauneusleikkauksia, joita suosittelee tehtäväksi vasta myöhemmin. Tässä kohtaa minua kylmää.
Jos ainoa asia, jonka näemme kauniina on iso rintaväli ja paljastavat vaatteet, olemme menossa pahasti hukkaan. Vielä huonommin voimme, jos uskomme omien mieltymystemme vastaavan koko maailman näkemystä siitä mikä on kaunis. Minua pelottaa, sillä olen varannut ajan parturiin. Olen päättänyt palata pitkään tukkaan ja vaikka kasvatusprosessini on ollut jo hyvällä mallilla, päätin kokeilla teippipidennyksiä.
Mainoslaatikko:
Ripset StudioGlamour (ajanvarauksessa lisätietoihin kirjoittamalla Anni10 saat 10% pois hinnoista)
Hiukset Hiushuone Dandy Marko ja Jonna
Pidennykset: Veijo Kinnunen Oy
Pikaelämästä pikaratkaisuja
Maailma on muuttunut. Siinä missä vanhempani maksoivat kertasummina aravalainaa, on tilalle nousseet pikavipit ja joustoluotot. Kun halusimme ystävien kanssa lähteä Sunny Beachille, säästimme kesän rahaa, jotta syksyllä saimme varattua liput seuraavaksi kesäksi. Nykyään matka varataan heti luottokortilla, luottolasku maksetaan pikavipillä ja sitten alamme miettiä, mistä rahaa saataisiinkaan laskuihin. Elämme epätodellisuudessa, joka paistaa myös kauneusihanteisiin ja muuhun elämäämme. Parisuhteiden tulisi olla ruusuista juhlaa ilman vastoinkäymisiä ja haaveet tulee lunastaa ostamalla, ei töitä tekemällä.
Vielä hetki sitten leikatessa hiuksia takaraivossa raksutti tieto siitä, että hiusten kasvattaminen vie aikaa. Nyt tätä ei tarvita. Emme halua odottaa kolmea vuotta, vaan haluamme unelmamme täyttyvän tänään. Emme ole valmiita uhraamaan vartalomme eteen vuosia ja syömään hyvin, vaan menemme rasvaimuun, pakarat muokkaamme implantein ja Brazilian Butt Liftillä ja mietimme seurauksia sitten niiden tullessa eteen.
Emme ole valmiita luopumaan mistään, koska haluamme kaiken. Veljenpoikani haluaa miljonääriksi, mutta koulunkäynti ei kiinnosta. Jos emme jaksa tehdä unelmiemme eteen töitä ja uhrauksia, voiko niitä edes kutsua unelmiksi? Pitääkö elämän olla helppoa vai tulisiko sen olla pinnistelyitä, epäonnistumisia, nousuja uudestaan huipulle ja virheitä? Onko sen elämän pakko olla rankkaa jos on olemassa helppojakin vaihtoehtoja. Ehkä kyse on siis priorisoinnista.
Kauneus katsoo peilistä
Olen ehkä kasvamassa kokonaiseksi. Ymmärrän, että todella pienihuulisella naisella saattaa huulten täyttö tuoda suuren määrän onnea, mutta kysymys on, jäämmekö siihen koukkuun? Urheilussahan on samasta asiasta kyse. Odotamme itseltämme ennätyksiä joka päivä. Kun niitä ei tule, etsimme vastauksia uusista valmentajista, ruokavalioista ja tekniikoista. Kun emme saa haluamaamme tulosta nopeasti, käymme apteekin kautta. Siitähän dopingissa on kyse. Halustamme vaihtaa aravalaina pikavippiin. Mutta kaikella on hintansa. Kun huomaamme minäkuvamme taas vaihtuvan vallitsevan kauneusihanteen mukaan, on jäljellä enää rasvaimun jälkeiset arvet, liian suuret huulet ja kysymys siitä, kuka oikeasti on.
Kysymys on siitä, teetkö ratkaisuja itsellesi vai muille. Internet on ollut suuri Pandoran lipas, koska emme aina voi tiedostaa sitä, onko ratkaisu omamme vai ulkopuoliset paineen sanelema ehdotus. Emme näe totuutta, koska esimerkiksi Facebookin mainoksista paistaa läpi se, että mainokset ”vakoilevat” meitä. Jos googletan silikonirinnat, tarjoaa Facebook minulle kirurgisia palveluita. Hetken kuluttua ajatus alkaa tuntua omalta.
Avaan Hiushuone Dandyn oven. Markon kanssa olemme jo vuoden puhuneet pidennyksistä, ja olemme vahvistaneet omia hiuksiani jo pitkään. Hän kyseenalaistaa viimeiseen asti päätökseni, koska haluaa minun olevan tyytyväinen itseeni oman itseni takia. Minä kysyn lähinnä, montako grammaa hiukset painavat, mahdunko vielä painoluokkaan? Valitsen lyhimmän mahdollisimman pidennyksen, jotta harjoituksissa ei olisi ongelmia. Valitsemme helppoja ratkaisuja eli teipit, jotta voin halutessani nopeastikin poistaa jatkeet.
Haaveilen siitä, että 10 vuoden tauon jälkeen saan siirtää taas lettini tangon alta pois. Haaveilen siitä, että hiusteni letittämiseen menee aikaa ja saan harjata hiuksiani antaumuksella latvojen taipuessa rintakehälleni. Silmissäni piirtyy valmennettavani Emman äiti ja hänen maailman kaunein ja paksuin tukkansa. Kauneusihanteeni ei tulekaan keltaisilta sivuilta, ja se luo minulle toivoa siitä, ettei hiusten pidennysten otto aja minua kadotukseen. Tärkeintä on se, että pidän itse itsestäni ja teen asioita, jotka tuovat onnea minulle. Eivät uudet hiukset vastaa 100 kilon tempausta, mutta peruskuntokaudella tuovat iloa harjoitusten keskelle.
Lopputulema
Veljenpoikani kysyi minulta, että miksi sitten laitatan esimerkiksi ne ripset, vaikka muu maailma olisikin sitä mieltä, että näytän hyvältä ilman. Sanon hänelle, että juuri siksi. Teen ratkaisuni siksi, että minä koen ne hyväksi. Mielipiteeseeni ei saa vaikuttaa se, kommentoiko joku ulkonäköäni positiivisesti tai negatiivisesti. Minä päätän siitä eivätkä seuraajat, äitini (no äiti ehkä vähän), ystäväni tai kukaan muu. Minun ei tarvitse todistaa olevani kauneudesta välinpitämätön, mutta minun ei myöskään tarvitse seurata muiden jälkiä vaan muovata oma polkuni. Jokainen meistä on kaunis omalla tavallaan ja tärkeintä on löytää juuri se, oma tapamme.
Kun opimme arvostamaan omaa terveyttämme ja arvojamme, voimme lopettaa toteuttamasta muiden unelmia ja siirtyä omiimme. Kun maalaamme maailmamme terveiden arvojen päälle, voimme pudottaa painoa ilman pelkoa syömishäiriöstä tai ylikunnosta. Veljeni sanoin: jos emme osaa rakastaa itseämme, emme osaa rakastaa muitakaan.
Hyvää heinäkuun alkua kaikille!
xoxo
Anni
