Vasta lentokoneessa ymmärsin, että olen OIKEASTI matkalla kohti Rio de Janeiroa, kohti suurta unelmaa ja tavoitetta, jonka piti olla vain etäinen maali. Opettelin luottamaan siihen, että tärkeintä ei ole määränpää vaan matka, koska tie oli kivinen. Opin nauttimaan reeneistä, Thaimaan leireistä, jotka hauskanpidon sijaan olivat hikisiä ja tuskaisia peruskuntokausia. Opin rakastamaan sateisia lenkkejä, jauhelihan punnitsemista ja laskemaan paljonko sienikeittoon voi laittaa juustoa, jotta makrot pysyvät vielä hyvänä ruokavaliossa.

 

”Motivaatio saa aloittamaan. Oikeat tavat saavat jatkamaan”. Jim Ryun.

 

Tiedän miltä kehoni näyttää ollessani 63 kiloisissa. Näen peilistä aamulla, painanko tänään alle vai yli 65 kiloa, sillä opin tuntemaan nesteen kertymisen kehossani. Opin ymmärtämään sen, että minun lihasmassallani ei kurveilla koreilla 63-kiloisissa, vaan kehon rasvaprosentti putoaa kymppiin. Tein tietoisen valinnan hypätessäni tälle tielle kolme vuotta sitten, enkä kadu hetkeäkään.

Kun kehoa oppii tuntemaan, tietää peilistä paljonko vaaka näyttää. 64,2

Olen löytänyt itsestäni sen harjoittelijan, jota en yleisurheilussa löytänyt. Siinä missä Anni 16-vuotta osti mielummin kevarin ja korkokengät, on Korkalovaarassa saattanut nähdä pinkkitukkaisen painonnostajan juoksemassa laput korvilla peläten poroja. Olen maannut olohuoneen lattialle miettien, miksi se ylöstyöntö ei toimi. Olen poistunut salilta useat reenit itkien, että typerät unelmat eivät vain ole minua varten. Sitten tapahtui muutos, jonka suurin aiheuttaja oli Pasi Koivunen.

Viimeisiä tempauksia ennen lähtöä
Viimeisiä tempauksia ennen lähtöä

Kun lopetin paineen, aloin nauttia. Se toi minulle sen, joka erottaa hyvän reenin parhaasta. Kun lopettaa antamasta periksi pienissä asioissa, saa lopputuloksena jotain suurta. Olen tehnyt töitä ja paljon. En vieläkään täydellisesti ja paljon on vielä paikattavaa, jotta olen neljän vuoden päästä kova. Jotta minusta tulee vielä parempi, en voi joka viikko antaa pienissä asioissa periksi. Jos minulla on 16 harjoitusta, joihin viikottain panostaa, ja missaan näistä kaksi, olen vuodessa missannut monen monta lihashuoltoa ja reeniä. Siihen ei ole varaa. Joku toinen tekee kaiken kunnolla. Olen vuodessa jo 104 harjoitusta perässä.

”Suuri taistelu käydään arkipäivässä. Pienet, tavalliset ja merkityksettömiltä tuntuvat yksityiskohdat erottavat loppujen lopuksi parhaat toiseksi parhaista, itsensä ylittäjät kohtalaisesti onnistuvista”. E.B.Larssen

FullSizeRender
Rio 2016

Aion parantaa arkeni. Aion tulla vielä paremmaksi, sillä harjoittelun suhteen olen nälkäisempi kuin koskaan. Kun taustalla vaikuttaa rautaisia ammattilaisia, on minun helppo toimia. Olen yrittänyt mieltää itseni koneena, jota varikkotiimi fiksaa. Minun pitää nyt myös luopua liioista ajatuksista ja alkaa uskoa siihen, että siipeni kantavat.  Tavoite ei koskaan tehoa, ellei se vaikuta tunteisiin. Ja yleensä tunteisiin vaikuttavat sellaiset asiat, joilla kompensoidaan olemassa olevaa puutetta ja tyhjiötä sisällämme. Minun tarpeeni kompensoida on muuttunut vuosien varrella, mutta vielä tänä päivänäkin toteutan yhtä ajatusta: Haluan käyttää oman elämäni hyödyksi. Haluan mitata resurssejani, unelmoida ja toteuttaa haaveitani. Haluan mennä nukkumaan levollisin mielin ja haluan herätä odottaen uutta päivään. Olen sen velkaa, etten tuhlaa niitä päiviä, joita minä sain.

Kun haaveista halutaan tehdä tavoitteita, tulee ne realisoida. Tavoitteen tulee tuntua saavuttamattomalta, kaukaiselta. Sellaiset haaveet saavat pyrkimään eteenpäin. Silloin paine tulee sinusta, ei muualta. Kysymykseen onko minulla paineita nostaa, vastaan että on. Minulla on paine olla hyvän sijasta erinomainen. Minulla on paine tuoda jotain niille ihmisille, jotka jaksavat auttaa minua tekemään hyvien valintojen sijasta parhaita.  Näillä eväillä nousin tänään koneeseen ja matkaan kohti Rioa. Kohti tavoitteitani, josta tuli vain välipysähdys matkalle, joka jatkuu vielä Tokioon.

 

Lopetan Mark Twainin sanoin toteamalla:  It’s not the size of the dog in the fight, it’s the size of the fight in the dog.

 xoxoxo

Anni

ps. en tule kirjoittamaan blogia Riosta, mutta Instagramista, Facebookista ja osittain myös SnapChatistä (anni-orvokki) pääsee seuraamaan tunnelmia, sikäli saan tuon puhelimen toimimaan täällä :)

Samankaltaiset artikkelit

  • Lazy me

    Even I promised to you to write I havent done it. Sorry guys :( I won´t tell you anything about my trainings now. I decided keep them secret. Maybe I manage to lift without stress. I can tell you that everything has been ok. I havent done anything special just normal preparing. I have started…

  • Burning fat and out.

    I could not be more tired than I am now… I am trying to finish my master’s thesis, there is too much to do at the Uni and I should train 9 times this week. Cool! My private life is zero and my only friend is my coffee machine. And Nowadays I have been so…

  • EM-kisat ja elämää

    Kirjoitinkin jo facebookissa siitä, miten en olisi kymmenen vuotta sitten uskonut olevani tässä tilanteessa. Kymmenen vuotta sitten oma maailmani romahti. Tulen julkaisemaan 17.5.  ylioppilaskirjoitukseni, jos vain kotijoukot antavat luvan. Kuten edellisessä blogikirjoituksessani kerroinkin, minulle on tärkeää se että se mitä olen urheilijana ei määritä minua ihmisenä. Elämän merkitys määräytyi minulle jo kymmenen vuotta sitten veljeni…

  • Olympiahaaveita osa 5 – Mitä jos en haluakaan luovuttaa?

    Ja kuten arvasin, orastavan paineen takana olikin halu tulla vahvemmaksi ja nostaa paremmin. Ensimmäisen kerran moneen viikkoon odotan sitä, että saan nousta lavalle. Kehon ollessa valmis, on mielen helppo tulla mukana. Nostaminen tuntuu nautinnolta. Takakyykyssä kyykkään 150 kilolla kakkosen. En ole aivan vielä siellä, missä vuosi sitten, mutta jään enää muutamien kilojen päähän. Vedossa teen…

  • I finally manage to get some time to my parents and I drove on Thursday to Eura. Normally I need to train right after works so it was a bit weird just sit down and chat. I decided not to train but when my room mate Jossu called me that she is not at home…