Vanhan voimistelijan, Saara Leskisen, instagramkuvan innoittamana aloin miettiä syytä siihen, miksi omat jalkani ovat kasvaneet siirryttyäni voimanostosta painonnostoon ja miksi ylipäätään painonnostajien jalat ovat urheilumaailman kummastus voima-arvoiltaan.
Ja siitä sitten innostuin lataamaan oman vastineeni Saaralle :)
@ssaarra downloaded a picture of weightlifting thighs so I needed to try that as well. I squats. Bad thing is that building my upper back is making my legs bigger #63kiloareisissä #squat #kyykky #girlswithmuscle #weightliftinggirls #painonnosto #girlswholiftweights #hannarantala #crossfit #bodybuilding #fitnesslifestyle Kuva, jonka Anni Vuohijoki (@annivuohijoki) julkaisi
Painonnoston EM-kilpailut ja Aasian kilpailut saivat jälleen SoMe:ssa tilaa. Nostajien hurjia urotöitä näyteltiin instagramissa ja varsinkin voimaliikkeiden kuvaamisen suosio on ollut nousussa.
Tein nopean vertailun:
Voimanoston EM-kilpailuissa Euroopan ennätys tehtiin 148 kilolla painoluokkaan 53 kiloa. Hallitseva painonnoston Euroopan mestari kyykkäsi reenihallissa viikkoa myöhemmin 150 kiloa takaa vain kaksi päivää ennen omaa koitostaa. Varmistajia ei tarvittu, eikä liioin vyötä.
Videolla 175 kilon takakyykky samaiselta Cristina Iovulta. 57 kiloisissa voimanostossa kultaa nostettiin takakyykyssä 137,5 kilolla. Mainittakoon että maailman ennätys on kovempi 172,5 kiloa venäläisen pitkän voimanostouran tehneen Inna Filimonovan nimissä. Boyanka Kostova kyykkää alla olevalla videolla edestä 180 kiloa. Hän nostaa 58 kiloisissa. Takakyykystä häneltä löytyy kevyt 200 kakkonen.
Mart Seim säestää 400 kilon takakyykyllään ilman vyötä ja lämppäreitä. Martin penkkituloksesta en tiedä, mutta lienee yli 200 kilon sekin, sillä hän on penkannut kapealta 200 kilolla sarjaa. Artem Okulovilta, hallitseva 85kiloisten maailmanmestari tykittää videolla 180 kilon penkin.
Maastavedossa painonnostajat jäävät, mikäli on internetin videoihin uskominen, mutta painonnostajat eivät harjoittele maastavetoa nostaakseen maasta paljon, vaan kehittääkseen tempauksen ja työnnön vetoa. Tosiaalta suomalaiset Miika Antti-Roiko (+300kg maastaveto ) ja Milko Tokola (270kg) ovat kovia vetäjiä ja Meri Ilmarinen veti juuri maasta 180kiloa – TEMPAUSOTTEELLA (74kg)
Vertailu maailman tasolla on haastavampaa, sillä useat ulkomaalaiset eivät lataa edes parhaita nostojaan julkisuuteen ja totuus on, että huhupuheita ei pidä uskoa. Suomalaisittain taasen vertailu on helppoa.
Painonnostajat häviävät voimanostajille 100-0 penkkipunnerruksessa. Suomessa on maailman kovimmat punnertajat. Sami Pullinen, Hanna Rantala, Fredrik Smulter ja monet muut tekevät kovaa jälkeä voimanostossa penkin osalta. Penkissä tuo kisojen tuoma stoppi teettää sen, että painonnostajat eivät ole kovin kummoisia tässä lajissa. Rinnan vahvistaminen olisi siis edessä jos mielisi voimanostotyylisen penkin kehittyvän ja se on usein lihasryhmä, joka painonnostossa jää vähäisimmälle huomiolle.
Miksi painonnostajat ovat sitten jaloistaan muita vahvempia?
Fredrik Smulter harjoittelee penkkiä joka päivä. Siksi hän on maailman kovin penkkipunnertaja. Fredi on tehnyt vuosia peruskuntoa ja työtä alle, jotta hänen kroppansa kestäisi kovan penkkireenin. Muistan puhelinkeskustelun Fredin kanssa, kun hän mietti miten ihmiset nauraisivat keihäänheittäjiä, jos he heittäisivät vain kerran viikossa. Miksi penkkipunnertaja siis ei penkkaa usein ja fiksusti?
Painonnostajat kyykkäävät joka päivä. Nyt emme puhu siis jalkakyykkyharjoituksista vaan painonnostajat käyvät joka nostolla kyykyssä (pois lukien raakanostot). Yhdessä harjoituksissa voi tulla satoja jopa tuhansia kyykkyjä, saa lihas erilaista hermotusta. Painonnostajat reenaavat lajiliikkeillä lihaksesta nopeutta irti. He kiusaavat nopeita lihassoluja hypyillä, heitoilla, spurtein ja lajinostoin. Tämän lisäksi he reenaavat voimaa. Tasapainon kehittyessä lajinostoilla on keho valmis työskentelemään monipuolisesti. Lihaksessa ovat hereillä sekä hitaat että nopeat lihassolut.
Painonnostajat joutuvat liikkumaan muutenkin paljon. Kilpailuissa saattaa maksiminostojen välissä olla vain 2 minuuttia. Tällöin myös peruskunnon pitää olla hyvä, jotta palautuminen olisi edes teoriassa mahdollista. Mietikää, jos voimanostossa kahden takakyykyn välillä olisikin vain 4 minuuttia. Siinä saattaisi tulla monelle nostajalle noutaja.
Useat painonnostajat kykenevät harjoittelemaan paljon. Syy on yksinkertaisesti se, että painonnostajat ovat yleensä paremmassa kunnossa peruskunnoltaan kuin voimanostajat. Harjoitusten intensiteetti on eril.ainen ja nopeaan palautumiseen panostetaan. Tähän väliin nostaisin esille kuitenkin Johanna Kankuksen, joka juoksee edelleen. Ehkä Johanna onkin siksi kehittynyt tasaiseen, kykenee harjoittelemaan useamman kerran päivässä. Johannan taustajoukoissa vaikuttaa painonnostovalmentaja. Eikä pidä unohtaa Mervi Rantamäkeä, jonka hurja hiihtokunto herätti aina ihastusta itsessäni
Tästä päästään mukavasti siihen totuuteen, että voimanostossa ei tulla enää pärjäämään pelkällä puuhastelulla. Taso nousee maailmalla myös voimanostossa. Crossfitin mukanaan tuomat uudet kasvot, nuorten voimanostajien tullessa aikuisikään on voimanostossa kasvamassa uudenlainen sukupolvi: urheilijat. Se luo mahdollisuuden nähdä voimanosto varteenotettavana vaihtoehtona olympiaurheiluun. Klassinen nostaminen on tuonut siis paljon hyvää lajille tuoden uusia kilpailuja ja kilpailut lähemmäksi tavallista tallaajaa.
Voimanostajat ovat urheilijoita, jotka eivät ole enää möhömahaisia laiskanläskejä lauantaikaljottelijoita, vaan ovat teräksisiä atleetteja, jotka hyppäävät pitkälle, juoksevat kovaa ja nostavat paljon.
Suurin suosikkini tässä on ehdottomasti Antti Savolainen. Antti on ehdottomasti tämän hetken kovin miesvoimanostaja, juoksee 100m vieläkin reilusti alle 12 sekunnin, hyppää yli 6 metriä pituutta ja yli 3 metriä vauhditonta (66 kiloinen 160 senttinen nostaja).
Tällaisia esimerkkejä suomalainen voimaurheilu tarvitsee.Urheilijoillamme pitää löytyä halua kokeilla uutta ja kehittyä joka osa-alueella, sillä nostaja on yhtä vahva kuin hänen heikoin kohtansa. Omani oli keskivartalo. Kahden vuoden pelkällä painonnostoharjoittelulla (sisältäen ne yleisfyysiset) paransin oman maastaveto ennätykseni 180 kilosta 200 kiloon. Ei siinä tarvittu ketjuja ja kumeja, ei pukkivetoja ja julleja. Kehityin urheilijana. Minusta tuli nopeampi, liikkuvampi ja vahvempi. Siihen ei ole oikotietä. Se vaatii työtä.
Onnea Antille EM-kullasta!
Anni