Liian paksu painonnostajaksi

Peilistä  katsoo erilainen nainen. Urheilun tuomat muutokset näkyvät aina, tavalla tai toisella. Kaukana on se Anni, joka tanssi balettia ja jota veljet kutsuivat pikku-ruikiksi. Koska en omannut yhtään lihasta, käteni olivat aina solmussa, kyynerpäät kääntyivät yli ja käsivarsi laitettiin useaan otteeseen paikoilleen. Auto odottaa pihassa, mutta katsahdan vielä peiliin. Uuden yhteistyökumppanin, Studio Glamourin, mukanaan tuomat pienet…

Kun aikaa on rajallisesti osa 2 – käytännön ohjeita

Kerroin osassa 1 valmisteluohjeita kiireiselle elämälle. Huomioitavaa on, että ennen kiireen tulemista siihen pitäisi varautua. Jos syksy on ollut katastrofaalinen ei koko joululomaa kannata kuluttaa maaten sohvalla huokailen vaan lomalla kannattaa varautua tammikuussa alkavaan työputkeen. Vaikka ajatus tuhlatusta lomapäivästä tuntuu vastenmieliseltä, lomasta nauttii enemmän jos takaraivossa ei naputa orastava kiire. 1. Kalenteri kuntoon Monelle tämä…

Kun aikaa on rajallisesti osa 1

Maailman Suurin Mikko, Mikko Ovaskainen  otti minuun yhteyttä taannoin ja kyseli suunnitelmaa, miten oikein yhdistän työn, perheen, harjoittelun, opiskelun ja vapaa-ajan. En ole siinä aina itsekään onnistunut, mutta ajattelin koostaa ohjeita elämän järjestämiselle. — Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä enemmän elämässämme on velvollisuuksia. Velvollisuuksia tulee jo lakisääteisesti, ja varsinkin kotoa pois muuttaessa edessä on uusia vastuita. Urheilijan arki…

Miten elää suomalainen huippu-urheilija

Kansa janoaa menestystä. Ensimmäistä kertaa olympialaisissa ollessani pääsin aistimaan sen tosiasian, että suomalaisille ei mikään riitä. Paitsi kulta ja siinäkin kyseessä on yleensä tuuri tai vahinko. Negatiivista palautetta on satanut. Suomen joukkueessa on liikaa toimihenkilöitä, Mika Kojonkoskelle maksetaan liikaa palkkaa ja mitalitkin ovat kateissa. Mika Kojonkoski ei tehnyt mitalitavoitteita, koska jokainen urheilija tietää kyllä itse,…

Rio 2016 – projektin lopetus

Kolme vuotta sitten istuessamme Tiaisten olohuoneeseen piirsimme kartan, joka päättyi Rioon ja kysymysmerkkiin. Se oli suunnitelma minun elämääni. Päätös siitä, että yritän tosissani nousta koneeseen Suomen kovimpien joukkoon. Painonnostossa paikan saanti ei vaan ole hirveän yksinkertaista, koska se vaati koko joukkueelta onnistumista. Lisäksi olin yli 30 kiloa jäljessä Suomen kärkeä. Sille tielle lähdin enkä olisi…

Matka kohti Rioa

  Vasta lentokoneessa ymmärsin, että olen OIKEASTI matkalla kohti Rio de Janeiroa, kohti suurta unelmaa ja tavoitetta, jonka piti olla vain etäinen maali. Opettelin luottamaan siihen, että tärkeintä ei ole määränpää vaan matka, koska tie oli kivinen. Opin nauttimaan reeneistä, Thaimaan leireistä, jotka hauskanpidon sijaan olivat hikisiä ja tuskaisia peruskuntokausia. Opin rakastamaan sateisia lenkkejä, jauhelihan…

Yllätys!

Olen tottunut pitämään elämäni aisoissa. Asioiden kuuluu tapahtua oikeaan aikaan ja järjestyksessä. Olen tietyllä tavalla kontrollifriikki. Äitini on sanonutkin että jos hän takertuisi niin pieniin seikkoihin kuin minä, suuret asiat jäisivät tekemättä. Kesäkuu on ollut ihmeellistä aikaa. Juhannuksena Suomen maajoukkue sai varmistuksen olympiapaikasta, joka ei kuitenkaan ollut suuri yllätys vaan odotettu, tervetullut asia. Omaan harjoitteluuni…

Valmentajan vastuu kasvattajana

Ensimmäiseksi haluan kertoa, että Ruskeasuon urheiluhallilla on 14.6. kello 18-19:00 kaikille avoin lasten tutustumispäivä painonnostoon. Tapahtuma on ilmanen mutta jotta osaamme varata riittävän määrän valvovia silmäpareja toivoisimme ilmoittautumiset jartukainen@gmail.com. Käyn nyt valmentajan ammattitutkintoa Vierumäellä. Viime kertainen aihealueemme käsitteli henkistä valmentamista ja psyykkisiä ominaisuuksia. Aikuisurheilijoiden lisäksi käsittelemme nyt lasten ja nuorten valmentamista ja heidän kehittämistään ihmisenä….

EM-kisat ja elämää

Kirjoitinkin jo facebookissa siitä, miten en olisi kymmenen vuotta sitten uskonut olevani tässä tilanteessa. Kymmenen vuotta sitten oma maailmani romahti. Tulen julkaisemaan 17.5.  ylioppilaskirjoitukseni, jos vain kotijoukot antavat luvan. Kuten edellisessä blogikirjoituksessani kerroinkin, minulle on tärkeää se että se mitä olen urheilijana ei määritä minua ihmisenä. Elämän merkitys määräytyi minulle jo kymmenen vuotta sitten veljeni…